Sigrdrifan viisaat neuvot
Sigurdr muisti lintujen sekavat ohjeet ja ratsasti Hindarfjallille suunnaten matkansa kohti frankkien maata. Tunturilla hän näki suuren valon, kuin siellä palaisi tuli, ja taivaalle nousi outo kajastus. Kun hän ratsasti likelle, hän näki kilpilinnan ja sen kupeessa seisovan sotamerkin.
Sigurdr meni kilpilinnaan ja näki, että siellä nukkui mies täydet sotavarusteet yllään. Hän riisui ensi töikseen tämän kypärän nähdäkseen hänen kasvonsa. Silloin hän huomasi, että nukkuja olikin nainen. Haarniska oli tiukka kuin se olisi kiinni kasvanut. Sigurdr otti miekkansa Gramrin ja viilsi, ihan vain hyvää hyvyyttään, haarniskan varovasti auki kaula-aukosta ja molemmista hihoista. Sitten hän riisui naiselta haarniskan. Nainen heräsi, nousi istumaan ja näki Sigurdrin.Yhä hieman unisena hän sanoi:
”Kuka halkaisi haarniskani? Kuinka minä oikein herään? Kuka olet sinä, joka katkoit kahleeni?”
”Olen Sigurdr, Sigmundrin poika.”
Nainen huoahti. ”Pitkään taisin nukkua, pitkä oli uni. Odinn sääti, etten voinut itse riisua unenriimuja.”
Sigurdr istuutui ja tiedusteli naisen nimeä. Silloin nainen otti esiin täyden simasarven ja tarjosi Sigurdrille muistomaljan:
”Terve päivä! Terve päivän pojat! Terve yö ja yön sisaret! Lempeät silmät te luokaa tänne ja voittomme varmistakaa! Terve aasat, aasattaret! Terve sinä mainio maa! Puhetaito ja viisaus tulkoon meille, elinpäiviksemme parantava käsi!”
Sigurdr ehti jo luulla, ettei saisi koskaan tietää kuka nainen oli, mutta vihdoin tämä sanoi nimekseen Sigrdrifa. Hän oli valkyyria, itse asiassa epäonnistunut sellainen. Hän kertoi, että kaksi kuningasta oli sotinut. Toinen oli nimeltään Hjalmgunnar, iäkäs ja mahtava soturi. Odinn oli luvannut hänelle voiton. Toinen oli Agnarr, jolle kukaan ei olisi suonut minkäänlaista suojaa. Sigrdrifa oli vahingossa kaatanut taistelussa Hjalmgunnarin. Odinn pisti häntä rangaistukseksi uniokaalla ja sanoi, ettei hän vastedes koskaan saisi määrätä voittoa taistelussa. Hänen oli myös mentävä naimisiin. Mutta Sigrdrifa oli tehnyt valan, ettei ikinä naisi ketään sellaista miestä, joka tietäisi, mitä pelko on.
Sigurdr tiesi, että valkyyriat ovat viisaita, ja ymmärsi tilaisuutensa tulleen. Hän päätti pyytää Sigrdrifaa opettamaan hänelle viisautta ja tietoja kaikista maailmoista. Sigrdrifa suostui tähän, parempaakaan tekemistä kun ei kummallakaan ollut.
”Opi voittoriimut, jos voittaa tahdot. Kaiverra ne miekan kahvaan, toiseen lappeeseen ja toiseen vakoon ja lausu toistaen Tyr. Myös olutriimut on sinun osattava, kun toisen vaimo tuo juomaa ja luottavaisesti juot; piirrä riimut sarveen ja kätesi selkään sekä kirjoita kynteen Naudr. Tee pikarin yli merkki pahaa vastaan, pane sipuli sinne. Tämä suojaa sinua siten, ettet koskaan saa simasta vahinkoa.”
Sigrdrifa kertoi myös miten tärkeätä oli osata myös lapsenpäästäntäriimut, tyrskyriimut meren taltuttamiseksi ja oksariimut haavojen ja sairauksien lääkintään, unohtamatta tietenkään puheen ja mielen riimuja.
Viimein Sigrdrifa sanoi nähneensä jo ennalta Sigurdrin kohtalon, joten Sigurdr voisi vapaasti pyytää jotain, jos halusi tai sitten vaieta – lopputulos olisi joka tapauksessa sama. Niinpä Sigurdr kakisti kurkkuaan ja sanoi:
”En tahdo väistää, vaikka tietäisit tuhon, sillä en ole pelkuri. Sinulta toivon rakkauden sanoja elämänaikani kaiken.”
Silloin Sigrdrifa kertoi:
”Sanon sinulle yksitoista asiaa, jotka sinun on hyvä muistaa. Ensiksi: älä riitele sukusi kanssa. Älä kosta heille mitään, vaikka he tekisivät väärin. Kuoltuasi tämä koituu hyväksesi. Toiseksi, älä vanno mitään perätöntä. Petturuudesta seuraa vain pahaa ja petturi on mitätön mies. Kolmanneksi, älä kiistele käräjillä tyhmien kanssa, sillä älytön mies sanoo usein enemmän kuin aikoo. Jos likellä on irstas noita, niin kulje ennemmin ohi. Älä myöskään koskaan astu taloon, vaikka kuinka olisi jo yö. Viides asia, jonka sinulle sanon, on erittäin hyvä muistaa. Jos näet kauniita naisia, älä mene heidän ansaansa äläkä yritä suudella heitä, ellet ole aikeissa heitä vaimoksesi pyytää. Kuudenneksi, älä kiistele juopuneiden kanssa, viina vie monelta mielen. Seitsemäs neuvoni on: jos sattuu riita ja vastassa on peloton väki, on parempi sotia, kuin palata sisään. Muutoin on kulta ja tavara vaarassa. Kahdeksanneksi muistutan: karta pahaa, pysy kaukana kieroudesta, älä houkuta neitiä, älä naitua naista, älä yllytä liikaan iloon. Yhdeksäs vielä; pidä vainajista huoli, missä tahansa heitä kohtaatkin. Kymmenenneksi: älä koskaan luota kaatamasi henkipaton poikaan! Sillä liian usein piilee pojassa susi, vaikka hän olisikin suostunut sakkoon. Ja yhdestoista, viimeinen neuvoni: Ole aina valpas, varo ystäviltäkin vaaraa! Näen: ei ole pitkä päällikön ikä, suuria sotia nimittäin syntyy.”
Jatkuu seuraavassa numerossa.
Völsungasaagan pohjalta
© 1996-2004 Harmaasudet ry