Euran muinaismarkkinat
Viime kesäkuun loppupuolella suuntasi neljätoista urheaa harmaasutta matkansa kohti Länsi-Suomen metropolia Euraa, jonka maille rakennettu muinaiskylä Härkäniitty heräsi henkiin yhden viikonlopun ajaksi niin paikallisten asukkaiden kuin turistienkin iloksi. Kaksi kuumaa ja aurinkoista päivää kuluivat oleilun ja uusien tuttavuuksien solmimisen merkeissä.
Perjantai-iltana 29.6. saapuivat kuka mitenkin matkaan lähteneet harmaasudet muutama kerrallaan Euran kunnassa, Pyhäjärven rannalla sijaitsevaan Mansikin leirikeskukseen. Tuolloisen puheenjohtajamme Jenni Sahramaan kuljettama poppoo oli aiemmin iltapäivällä ehtinyt poiketa Särkänniemessä vuoristorataa testaamassa, kun taas varapuheenjohtaja ja webmaster Jukka Zitting oli kierrättänyt autolastinsa Pukinmäen varaston kautta pakaten mukana keikkuvaan peräkärryyn kasan telttakankaita ja muuta oheisrekvisiittaa. Muutama susi haettiin paikalle myöhemmin illalla Euran linja-autoasemalta. Jopa allekirjoittanut selvisi perille hengissä huolimatta kuskina toimineen Viikinkiajan laivan Kartsan suorastaan letaalista ohitustekniikasta ruuhkaisella maantiellä. Yllämainittujen lisäksi tapahtuman susiedustukseen kuuluivat Nina Talvela, Juho Sarno, Joonas Sahramaa, Jukka Pajarinen, Toni Turunen, Emilia Hjelm, Katri Immonen, Nino Hynninen, Roni Saari, Visa Myllyntaus ja Sanna Jokinen.
Saapumisen jälkeinen aika kului tavaroiden ympäriinsä kanniskelun ja majoittumisen merkeissä. Jonkin verran epäselvyyksiä oli leirikeskuksen maksujen kanssa, mutta loppujen lopuksi paikalliset isäntämme järjestivät meidät ilmaiseksi mukavaan mökkitupaamme, jossa majoituimme ruhtinaallisesti vaahtomuovipatjoille kerrossänkyihin. Härkäniityn kylässä en itse illan tiimellyksessä ehtinyt vierailla ollenkaan, mutta sitäkin suurempaa hämmästystä herätti leirikeskuksen rantaan lainehtiva laaja Pyhäjärvi, jonka saarettomalta ulapalta vastaranta paikoittain hädin tuskin erottui. Suomalaiselle järvelle näinkin epätyypillinen olomuoto veti useammankin haaveellisen sielun rantakiville auringonlaskua ihailemaan. Ahkerammat jäsenemme kantoivat telttakankaita ja muuta tavaraa Härkäniittyyn ja pitivät huolta leirin pystytyksestä. Saunoakin illan aikana vielä ehdittiin, samoin suunnitella hippien maailmanvaltausta ja eräitä syntymäpäiviä aina pikkutunneille asti.
Väkeä jos jonkinlaista
Lauantainen aamu koitti kauniina ja aurinkoisena. Paksuihin histeleihin sonnustautuminen tuntui jo alun alkaen varsin tukahduttavalta idealta, ja fiksuimmat meistä hylkäsivät heti kättelyssä villaiset alusmekkonsa ja kaikki muutkin ylimääräiset vaatekappaleet rinkkojensa pohjille. Pelkästään muutaman sadan metrin matka leirikeskuksesta Härkäniittyyn riitti osoittamaan valinnan varsin järkeväksi.
Itse kylä oli vakuuttavuudessaan ja autenttisuudessaan varsin tyylikäs. Laajan aidatun pihapiirin alueella oli pari isompaa taloa, aittarakennuksia, katoksia, paja, eläinsuojia ja lisää pienempiä aitauksia eläimille. Paikallisen väen vaatteet ja varusteet muutenkin oli tehty vaivaa säästelemättä, ja oikeasti aikuisen väen lapsineen elävöittämä kyläyhteisä oli hilpeän eläväinen ja aito. Vilkkaan ja arkisen iloisen tunnelman kruunasivat ympäriinsä vapaasti vilistävät lampaat ja ylväästi käyskentelevä suomenhevonen. Osallistuimme parhaamme mukaan tunnelman luomiseen pihamaan laitamille pystytetyssä susileirissämme, ja turistien saapuessa oli kylän markkinahulina jo hyvässä vireessä.
Paikalle oli Harmaasusien lisäksi saapunut muitakin rautakauden elävöittämiseen enemmän tai vähemmän tiiviisti kiinnittyviä tahoja. Vanhoja tuttuja olivat Viikinkiajan laivan väki sekä Elävä Keskiaika ry:n muutamat paikalle eksyneet jäsenet. Näiden lisäksi olivat uudempia kasvoja itse isäntäväen lisäksi ainakin erään kokeellista arkeologiaa harjoittavan ryhmän jäsenet, jotka omassa pienessä leirissään kylän laitamilla hämmästyttivät katselijoita kädentaidoillaan.
Varsinaista ohjelmaa ei alueella arkipäiväistä touhua lukuunottamatta juuri ollut, mutta siinäkin tuntui olevan ajoittain enemmän kuin riittämiin. Ruuanlaitto, rieskojen paistaminen, käsityöt ja laulu pitivät vierailevien turistien mielenkiintoa yllä ja viihdyttivät omaakin väkeä. Varsinaisia vetonauloja olivat susipoikien mättönäytökset sekä kauemmas Pyhäjärven rantaan autokyydillä kuljetetun Sotka-laivan yleisöristeilyt. Pienemmän väen suosiossa oli kiltti ja kultainen suomenhevonen Armi, jonka selässä sai keikkua kierroksen verran kylän ympäri. Tuntuipa tämä ohjelma hieman vanhempaakin polvea kiinnostavan: tapahtumassa paremmin Pajuna ja Kaislana tunnetut naisihmiset eivät juuri käsiään irti suitsista laskeneet, mitä nyt ehkä välillä syödäkseen.
Sotkalla vastatuuleen
Iltapäivällä kylän sulkeuduttua ulkopuolisilta jatkoimme omaa oleiluamme pihapiirissä. Pojat pistivät pystyyn useamman kymmenminuuttisen kestäneen kylänvaltausleikin, joka silmittömässä teurastuksessaan hämmensi suunnattomasti osallistumishaluisia lihansyöjälampaita. Myöhemmin illalla siirryimme Sotkan luokse rantaan, jossa hiljennyimme hetkeksi kuuntelemaan erään eräoppaan tulenteko-opastusta, joka vajaan tunnin jatkuttuaan hieman kaatui omaan mahdottomuuteensa ja yleisön kyllästymiseen.
Illan ohjelman ehdoton loppuhuipennus oli monen kohdalla kuitenkin laivamatka Sotkalla Pyhäjärven poikki Kauttuaan. Tunnelmallisen ja pari tuntia kestäneen matkan päämäärä oli tosin hieman vähemmän romanttisesti Kauttuan kyläbaari. Lisäksi öistä myrskyä enteilevä kova tuuli, kylmenevä loppuilta ja kasvava väsymys saivat loppujen lopuksi osan väestä luovuttamaan. Itsekin palasin Härkäniittyyn petturimaisesti autolla. Keikan suurimmaksi anniksi jäivät siideri, stetsoneihin ja pilotteihin tyylitietoisesti pukeutuneet humalaiset natiivit ja baarin kuistilla esiintynyt tasoltaan varsin kyseenalainen Hurricanes-parivaljakko. Laivalla vastatuulessa soutaen palanneet urhoolliset selvisivät takaisin leirikeskukseen vasta aamuyöllä, enkä itse katunut päätöstäni oikoreitin käytöstä. Tosin takaisin soutaneet sudet kehuivat matkan olleen kokemus: hauskaa se ei ollut, mutta ehdottomasti silti kokemisen arvoista, unohtamatta soudun jälkeistä saunaa ja upeaa auringonnousua. Letut, sauna ja kunnon yöuni maistuivat pitkän ja kiireisen päivän jälkeen.
Yleisöä pilvin pimein
Sunnuntaina uni ei karissut valtaväen silmistä kovinkaan aikaisin. Leirikeskuksessa oli saunottu ja juhlittu varsin myöhään, ja aamulla jurnutti monen moottori pitkään tyhjäkäynnillä ennen kunnon kiihdytystä ylös vällyjen alta. Markkinat oli kuitenkin saatava käyntiin ja viimeisetkin aamutorkut potkittava ylös. Helteinen päivä jätti onneksi varaa auringossa loikoiluun ja laiskotteluun, eikä tunnelma lauantailta ainakaan laskenut.
Susien standilla vieraili molempina päivinä paljon kiinnostunutta väkeä ihailemassa lautanauhaa ja ihmettelemässä rautapadassa porisevaa soppaa. Airutta kaupattiin lukuisia kappaleita, ja itsekin pääsimme lehteen, suorastaan Satakunnan Kansan etusivulle asti. Tavallisesta hengaustapahtumasta Euran retken erottivat kuitenkin ennen kaikkea upeat puitteet ja keskimääräistä huomattavasti kiinnostuneempi yleisö. Se, ettei väkeä virrannut paikalle vain halvan kaljan tai muun vetävämmän oheistoiminnan takia, vaikutti äärimmäisen positiivisesti tunnelmaan. Oli varsin yllättävää, kuinka suuri yleisömenestys tapahtuma oli huolimatta paikan syrjäisestä sijainnista ja lähialueiden harvahkosta asutuksesta. Eipä olla Pukkisaaressa samanlaista väentungosta nähty montaakaan kertaa. Erittäin miellyttävää oli myös Härkäniityn kylän oma väki, joka asiantuntemuksellaan ja leppoisalla käytöksellään loi kotoista ja viihdyttävää ilmapiiriä kaikkien vierailijoiden keskuuteen. Kun autot sunnuntaina kääntyivät paluumatkalle, tuntuikin koko susilauman yhteinen mielipide olevan, että tänne tullaan ensi vuonna uudelleen.
© 1996-2004 Harmaasudet ry