Yulesta Jouluun ( - )
Jul (tai Yule) on muinais-Pohjoismainen nimi tammikuun keskellä pidetylle pakanajuhlalle. Koska sana esiintyy muissakin germaanisissa kielissä, on luultavaa, että jul oli yleinen germaaninen juhla. Skandinaviassa tällaisia juhlia oli ainakin kaksi joka vuosi - toinen keskikesällä ja toinen keskitalvella.
Sanan 'jul' merkitys ei ole selvä. 'Jul' on kuitenkin monikossa oleva sana, joka viittaa siihen että silloin pidettiin useita juhlia. Ensimmäinen säilynyt maininta julista löytyi eräästä runosta 900-luvun alusta. Siinä kirjoitetaan "julin juomisesta". Runo kertoo siitä, miten ihmiset kokoontuivat ja valmistivat olutta ollakseen humalassa jumalten muistoksi. Jumalten kunniaksi juodun oluen luultiin parantavan satoa ja varmistavan rauhan. Julin jumalan nimi oli Jolne, joka oli itse asiassa Odin. Tämä nimi esiintyy mm. eräässä runossa "Jolna sumbl", eli "Odinin olut". Oluen juonti antoi ihmisille rohkeutta kääntyä jumaliin päin ja humaltumisen luultiin tekevän ihmisestä jumalille läheisemmän.
Julia koskevan tiedon puutteellisuudesta johtuen on syntynyt muutamia eriäviä mielipiteitä juhlan alkuperästä. Joidenkin mielestä jul oli juhla auringon paluun ja päivien pitenemisen kunniaksi. Suurin osa uskoo kuitenkin folkloristiseen selitykseen ja siihen liittyviin tapoihin. Niiden mukaan julin juhlinta liittyi maataloudellisen vuoden loppumiseen - ihmiset olivat saaneet valmiiksi edellisvuoden työt ja rentoutuivat hetken, ennen kuin aloittivat uudestaan työt pellolla.
Kun kristinusko tuli, kehitettiin pohjoisessa monia tarkkoja sääntöjä joulun juhlintaa koskien. Kolmena viikkona ennen joulua sekä kolmenatoista joulun päivänä oli häiden pitäminen kielletty. Ketään ei myöskään saanut haastaa oikeuteen, ja kaikkien syytettyjen rauha turvattiin. Kolmea joulua edeltävää viikkoa pidettiin paaston aikana ja joulurauhan oli määrä vallita silloin kaikkialla.
Joulu oli iloista aikaa kaiken arjen harmauden keskellä. Ihmiset saivat syödä ja juoda enemmän kuin tavallisesti, ja järjestettiin myös kaikenlaisia pelejä ja juhlia. Joulun ja uudenvuoden välistä aikaa pidettiin pyhänä.
Monet pakana-traditiot säilyivät vielä kristinuskon tulon jälkeenkin. Yksi niistä oli oluen juonti. Nyt vaan juotiin Kristuksen ja Neitsyt Marian kunniaksi. Pakana-aikoina sanottiin oluen juomisen olevan uhraus, mutta kristinuskon tulon myötä, sekin tarkoitus muutettiin kristilliseksi. Olut siunattiin - eli juotiin - kiitokseksi Kristukselle ja Neitsyt Marialle rauhasta ja hyvästä vuodesta. Tällainen muistoksi juominen ei hävinnyt muiden pakana-traditioiden mukana. Ilmaisua "at drekka jol", eli "juoda joulu", käytettiin yleisesti ilmaisemaan joulun juhlimista vielä 1500-luvulla.
Talven pimeimpinä aikoina ihmiset luulivat, että kuolleet palaavat vanhoille asuinsijoilleen. Tätä kutsuttiin Åsgårdsreieniksi ja ihmiset uskoivat, että silloin haamut ratsastivat mustilla hevosilla ja söivät kaiken jouluruuan ja joivat kaiken jouluoluen. Åsgårdsreienissä oli mukana sellaisten ihmisten haamuja, jotka olivat kuolleet epäluonnollisesti. Suojelukseksi näitä haamuja vastaan maalattiin mustia ristejä ulko-oveen ja oluttynnyreihin sekä laitettiin viljan sekaan rautaa. Kirkon selityksen mukaan nämä olivat niiden ihmisten haamuja, jotka odottivat viimeistä tuomiotaan. Osa näistä haamuista oli kuitenkin hyväntahtoisia. Näiden uskottiin olleen esi-isiä, jotka olivat kuolleet luonnollisesti. Tästä tulee myös joulun traditio jättää kynttilät palamaan ja ruoka pöytään, jotta nämä vaeltavat henget tuntisivat olonsa kotoisammaksi. Myös sängyt jätettiin tyhjiksi, jotta kuolleet voisivat nukkua niissä. Ihmiset itse nukkuivat lattialla.
© 1996-2004 Harmaasudet ry