Yaroslavin palsta 5
Vuodet ja vuosituhannet tuntuvat kiitävän yhä nopeammin Yaroslavin norsunluutornin ohitse. Tornin ikkunasta on aina välillä mukava vilkaista ulos ja pyydystää ajan virrasta jotain mielenkiintoista pohdittavaa. Tällä kertaa haaviin tarttui monta pienten kysymysten vaivaamaa susiparkaa.
Viime vuotta pitkään vaivanneet kiistat ja raja-aidat tuntuvat nyt vihdoin jääneen taakse. Useimmat ovat tyytyväisiä ja joillakin on jopa kivaa! Ehtisin jo huolestua ellen tietäisi monen samaan aikaan taistelevan ylenmääräisen kiireen, stressin ja väsymyksen kourissa. Elämän tulee olla ruusuilla tanssimista, paljain jaloin. Heittäkää kenkänne pois ja liittykää joukkoon! Verta, hikeä ja ruusuja riittää varmasti kaikille.
Kulunut syksy ja talvi ovat olleet mielenkiintoista aikaa susilaumassa. Elämäntilanteet ja ihmissuhteet ovat monella muokkautuneet kokonaan uuteen muotoon. Piakkoin lopettaa taas uusi sukupolvi koulunkäyntinsä, ja kenties hyväuskoisena menettää elämänsä ja tulevaisuutensa susille. Jotkut pysyvät mukana porukassa, toiset ajautuvat muille elon poluille. Elämä on aina arvaamatonta, ja monesti ratkaisujen tekeminen on vaikeaa. Tämänkertainen kysymys on omistettu kaikille tienhaarassa elämänpolkuaan pohtiville.
Miten erota Harmaasusista?
Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes Harmaasusien jäsenyys. Ennemmin tai myöhemmin me kaikki lopulta kuolemme pois, eikä ainakaan vielä ole perustettu Harmaasusien alajaostoa Tuonelaan. Kahis ja Karo tosin sitä innokkaasti jo Vainovalkeissa tuntuivat pohjustavan. Kaikki eivät kuitenkaan kestä kuluttavaa seuraamme hamaan loppuunsa asti ja jättävät meidät jo ennen kuin luonto korjaa heidät pois. Eräs lukijani esittikin heikkona hetkenään kysymyksen: "Miten erota Harmaasusista?" Tämä kysymys saattaa vaivata itse kutakin joskus yön pimeinä hetkinä, kun yllä vellova kasa puristaa viimeisenkin hapen pois keuhkoista.
Miten siis erota Harmaasusista? Paatuneimmat vain hyppäävät ratsunsa selkään ja ratsastavat auringonlaskuun. Toinen ääripää ovat hiljaiset hissukat, jotka vain pikkuhiljaa katoavat porukasta ilman että kukaan oikeastaan heidän poistumistaan huomaakaan. Moni lähtijä mahtuu kuitenkin näiden äärityyppien väliin. Mitä tällaisen lähtijän on hyvä tietää ja ottaa huomioon ennen eroaan ja sen jälkeen?
Aivan ensimmäisenä kannattaa kysyä itseltään syytä eroamiselleen. "Miksi?" Syitä on varmasti yhtä paljon kuin lähtijöitäkin, mutta yleensä lähtöpäätös syntyy rakkaudesta, vihasta tai laiskuudesta. Näiden syiden perusteella jaan lähtijät kolmeen ryhmään: Hyvät, Pahat ja Rumat. Hyvät lähtevät unohtuneen rakkauden, menetetyn onnen ja suuren surun saattelemana. Ihmissuhteet ja erityisesti niiden epäonnistuminen ovat omiaan ajamaan ihmisiä pois omiensa luota. Pahat taas jättävät lauman ristiriitojen, kärjistyneiden mielipiteiden ja pahan veren ajamina. Ryhmäpaine on yleensä kova, eikä vastaan hangoittelijaa pitkään suvaita. Rumat vain tulevat siihen tulokseen, ettei lauma enää kiinnosta tarpeeksi mukana pysymiseen. He vain häipyvät ja jättävät muut nuolemaan näppejään.
Aivan ensimmäisenä laumansa jättäjä törmää siihen järkyttävään tosiasiaan, että elämässä voi olla muutakin kuin sudet. Ihan oikeasti jotain muuta. Lauman jäsen ei tuota vapautta yleensä edes ymmärrä. Eroajan ei kannata siitä edes yrittää laumasudelle puhua, turhaa touhua. Monesti entinen susi ei aluksi osaa käyttää uutta vapauttaan oikein, vaan saattaa ajautua huonoon seuraan ja ties millaisiin kiusauksiin. Ei ole mikään yllätys nähdä entistä sutta Helsingin alamaailmassa hillumassa tai kapakassa tuoppiin hukkumassa. Onpa myös kuultu huhuja muinaisista eroajista, jotka eronsa jälkeen ovat menestyneet elämässään. Urbaaneja legendoja, sanon minä.
Lauman jättämiseen liittyy usein paljon traumaattisia kokemuksia. Varsinkin tyttösudet ovat hyvin empaattista porukkaa, joilla tuntuu olevan pakonomainen tarve hukuttaa eroaja loputtomiin keskusteluihin ja pohdintoihin elämän menosta. Harva lähtijä onnistuu kokonaan välttämään nuo iänikuiset keskustelut, joista tuskin kukaan selviää täysissä hengen voimissa. Moni jopa kokonaan unohtaa lähtöaikeensa jouduttuaan tuollaiseen käsittelyyn.
Eroaminen on aina suuri askel, eikä se koskaan käy ongelmitta. Siksi kehotan harkitsemaan pitkään ennen lähtöpäätöksen tekemistä. Jos kuitenkin päätät mennä, voin lohdutukseksi sanoa ettei erosi kuitenkaan kestä ikuisesti. Ennemmin tai myöhemmin myös Tuonelaan Harmaasudet nostaa lippunsa "Deus Vult" -huudahduksen saattelemana.
© 1996-2004 Harmaasudet ry