Yaroslavin palsta 4
Muistan kuinka vajaa vuosi sitten Bergien kanssa vietimme unettoman yön Nimadissa kirjoittaen tekstejä silloista vuosikokousta varten.
Bergie kirjoitti vuosikertomuksen ja minä kehittelin suuntaviivoja seuraavalle vuodelle toimintasuunnitelman muodossa. Talousarvio, esityslista ja kokouskutsukin tuli väsättyä. Silloinen vuosikokous järjestettiin tilanteessa, jossa yhdistys juuri oli rekisteröitymässä ja oli tarpeen luoda toimivampi organisaatio kasvaneen toiminta- ja jäsenmäärän takia. Edellinen hallitus oli massiivisen toimintakyvytön ja yhdistys oli parin aktiivin käsissä. Tilannetta varjostivat etupiirirajat ja ristiriidat eri ryhmittymien välille. Pelättiin sisäpiiriytymistä ja käytiin kiivasta keskustelua larppaamisen puolesta ja sitä vastaan.
Mietimme ihan tosissamme sitä, miten yhdistys saataisiin toimimaan ja kehittymään entisestään. Meillä oli visio yhdistyksemme tulevaisuudesta, ja sen vision halusimme kirjata yhdistyksen tavoitteeksi. Meistä oli hauskaa luoda uusia organisaatiorakenteita ja suunnitella erilaisia toimintatapoja. Ehdimme jopa suunnitella ja osittain toteuttaakin erästä mielenkiintoista sosiologista ja yhdistysteknistä koetta. Asiasta kaiken taisimme tietää ainoastaan me kaksi.
Nyt me olemme taas saman homman edessä. Vuosikokous lähestyy ja seuraavan vuoden perusta pitäisi kirjata toimintasuunnitelmaan. Istuimme pitkään Bergien kanssa pohtimassa yhdistyksen tulevaisuutta ja tavoitteita. Tilanne ei enää ole niin kriittinen kuin vuosi sitten. Hallitus toimii hyvin, ja organisaatio saa asioita aikaiseksi. Paljon kehitettävää kuitenkin vielä on, lepäämään ei sovi jäädä. Kenties selvempänä kuin koskaan loistaa mielissämme visio yhdistyksen tulevaisuudesta, jota toimillamme ja ajatuksillamme muutamme todellisuudeksi.
Seison linnavuoren huipulla katsellen länteen merelle. Muistan elävästi miten lähestyvien viikinkilaivojen hahmot piirtyivät selkeinä laskevaa aurinkoa vasten edellisenä iltana. Katseeni kulkee pitkin ympäröivää maastoa ja pysähtyy sitten alas rinteen juurelle sytytettyjen nuotioiden kohdalle. Puristan keihästäni lujemmin ja käännyn takaisin leiriämme kohti. Nuori poikani juoksee minua kohti, ja näen vaimoni vilkuttavan leirinuotiomme luona. Ruoka on valmis. Nuotiot valaisevat vuorenhuippua, jonne on kerääntynyt oman kylämme lisäksi väkeä kaikkialta lähiseuduilta. Nostan poikani syliini ja´kävelen kohti leiripaikkaamme. Lämmin leuto kesätuuli keventää tunnelmaa ja joku innostuu laulamaan ja soittamaan. Mieliala on korkealla ja luottamus omiin voimiin suuri. Poikani ottaa miekkani ja kohottaa sen määrätietoisesti kohti tähtiä.
Larppia tai ei, todellisuuspakoa tai hörhöilyä, romantisoimista tai nillittämistä, tutkimustoimintaa tai viihdettä. Tällä yhdistyksellä on selkeä tehtävänsä. Sen on tuotava viikinkiajan historia tähän päivään, avattava silmämme näkemään tuhannen vuoden päähän ja kokemaan silloinen elämä nyt täällä tässä maailmassa ja ajassa. Se on historian, viikinkiajan, elävöittämistä sellaisena kuin minä sen näen. Joskus keski-ikäisenä yhdistysveteraanina aion elää hetken tuon suomalaisen talonisännän elämästä. Ja jos joku aikoo estää tuon tavoitteen toteutumisen, niin Skoll hänet syököön.
Joku esitti minulle kysymyksen miten tulla isona nillittäjäksi. Nillittäjäthän ovat meidän jokaisen tuntema ihmistyyppi, joiden elämän päällimmäisenä tarkoituksena tuntuu olevan neuvojen tuputtaminen jokaiselle, joka niitä ei ole kysynyt tai ilmaissut kaipaavansa. Nillittäjät kyllä kovasti luulevat tietävänsä asioista, mutta useimmiten heidän tietonsa ovat toisen tai kolmannen käden tietoa, jonka alkuperä on hämärän peitossa. Useimmiten asioihin ihan oikeasti perehtynyt henkilö tietää, ettei mihinkään asiaan ole yksiselitteistä vastausta, eikä yritä tuputtaa omia tietojaan ainoana totuutena. Älkää siis ryhtykö nillittäjiksi, vaan muistakaa suuren Yaroslavin sanat: "Siksi tulee hyvän historianelävöittäjän varoa nillittäjiä ja kaikkia vastoin parempaa tietoaan neuvovia; erityisesti silloin, kun he puhuvat totta, ettei hän joutuisi yhteyteen valheiden kanssa ja etteivät nämä kietoisi häntä pauloihinsa."
© 1996-2004 Harmaasudet ry