Viikinkilarp II - Björnulf Sigurdssonin pidot
Jaarli Björnulf Sigurdssonin talo, eteläinen Norja, 970-luku.
Taivaanranta vaalenee helmikuisena aamuna. Ulkona on pureva pakkanen, mutta pitokuntoon koristellussa talossa on mukavan lämmin. Suurin osa väestä nukkuu vielä; talonväki omassa makuuhuoneessaan, ylhäiset vieraat seurueineen toisessa ja rahvas suuressa salissa. Keittiöpalvelijat puuhailevat haukotellen aamiaista - leipää, juustoa, puuroa ja hunajaa - pienemmän salin pöytään nälkäisten heräilijöitten syötäväksi.
Naiset tekevät ompelutöitä ja juoruavat miesten neuvotellessa ja pelatessa shakkia ja muita pöytäpelejä. Tunnelma on levollinen - kukapa uskoisi, mitä kaikkea tapahtuu tuon tyynen pinnan alla!
Ylhäisillä - paikalla on kokonaista viisi jaarlia - on omat ongelmansa. Norja on vasta joutunut Tanskan vallan alle, eikä se miellytä monia. Eniten tunteita kuohuttaa se, että norjalaismielinen jaarli Sigurd Martensson murhattiin jokin aika sitten ja tilalle Tanskan kuningas Harald Sinihammas lähetti tanskalasen Klaus Gustavssonin, vaikka Sigurd-vainaalla oli omiakin (tosin aviottomia) poikia. Klausia sitten kummasteltiin kovasti ja yksi sun toinenkin pähkäili, miten miehestä ja hänen kyseenalaista mainetta niittäneestä Krister-veljestään päästäisiin parhaiten eroon. Kummastusta herätti myös Klausin mukana tullut katolinen Hemming-pappi, jonka puheet eivät oikein uponneet pakanallisiin norjalaisiin.
Kauppiailla oli omat huolensa. Piti myydä ja ostaa tavaroita, solmia hyviä kauppasuhteita ja varustaa laivoja. Heidän päivänsä sujuikin siis suureksi osaksi kauppaneuvottelujen parissa. Paikallisilla tilallisilla oli omat riitansa: nahisteltiin siitä, kenen tila oli mahtavin ja eräskin parillistä vailla oleva miesrukka yritti kovasti saada paikalla olevaa yrttiparantajaa hankkimaan rohdon, jonka avulla hänen ikääntyvä vaimonsa voisi vielä tulla raskaaksi. Ikävä kyllä parantajan vaatima hinta oli liian kova, varsinkin kun tulos ei vaikuttanut kovin varmalta.
Osansa päivän tapahtumista saivat myös ihmissuhdesotkut, joissa olikin selvittelemistä. Vai mitä uskot seuraavan, kun vanha yrttiparantaja ja hänen avioton orjapoikansa (joka ei tiedä isästään) havittelevat saman neitosen kättä? Tai kun käy ilmi, että mainitun orjan äiti on itsensä jaarli Björnulf Sigurdssonin vaimo?
Iltapäivällä nähtiin myöskin juomakilpailun alkuerät, mutta varsinainen ohjelma nähtiin juhlavan illallisen aikana.
Auringon laskiessa palvelusväki ryhtyi keittiömestari Snorrin johdolla järjestämään suurta salia pitokuntoon. Ruoan valmistelu oli aloitettu jo paljon aikaisemmin. Eikä aikaakaan kun jo sivupöydät täyttyivät herkuista: oli paistia, laatikkoruokia, leipää, juustoa, makkaraa ja muitakin herkkuja. Palvelustytöt kipittivät täyttämässä vieraiden mukeja simalla, jumalten juomalla. Juhlissa nähtiin teatteriesitys ja kuultiin kaunista musiikkia - unohtamatta tietenkään juomakilpailun finaalia, jonka onnellinen mutta ilmeisimmin kilpailujuomasta, simasta, halkeamaisillaan oleva voittajasoturi pääsi jaarli Björnulfin pöytään istumaan.
Sitten nousivat kaikki viisi jaarlia näyttämölle ja tunnelma vakavoitui. He olivat, ties mistä, onnistuneet onkimaan esiin niin murhatun Sigurd-jaarlin pojat kuin nuoren Gudrun-tytönkin, joka oli toiminut niin Klaus Gustavssonin kuin jaarli Sigurd Martenssoninkin rakastajattarena. Gudrun esitti sitten Hemming-papin rohkaisemana todistuksensa, jonka mukaan Klausilla oli kuin olikin ollut vakaa aikomus saattaa Sigurd hengiltä, ja niin raivoissaan norjalaisjaarlit olivat, että jopa naisen todistuksen antamat hatarat perustelut riittivät lähettämään Klausin veljineen takaisin Tanskaan selvittelemään kuninkaalleen, mitä nyt oikeasti oolikaan tapahtunut ja miksi kuninkaalle oli "unohdettu" kertoa Sigurdin pojista... Niin siis Sigurdin vanhempi poika peri vallan.
Pidoissa päästiin myös juhlistamaan muutamia kihlauksia, ja mainittakoon, että se aiemmin mainittu orja, Odo, sai lopulta rakastamansa neitosen käden ja luihu isävanhus jäi nuolemaan näppejään. Eikä se Odokaan orjaksi jäänyt, vaan sai maapalasen ja lienee ryhtynyt viljelemään maata nuoren vaimonsa kanssa. Monet muutkin ihmissuhdeasiat järjestyivät ja hyvä niin.
Mainittakoon vielä, että Norjan jaarlit olivat jo viritelleet ties millaisia ansoja tanskalaisten tarttua ja melkoisen varmasti vielä parin seuraavan vuoden aikana tulee syttymään sota, jossa Norja voi lunastaa itsensä vapaaksi Tanskan ikeen alta...
Mutta peliähän tämä kaikki vain oli, ja peli oli Viikinkilarp II, joka pidettiin Epoon nuorisotalolla 6.-8.2.1998. Samassa paikassa pidettiin myös Viikinkilarp I, ruotsalaisjaarlin pitoihin sijoittunut peli, edellisenä talvena. Tapahtumasta näyttää hyvää vauhtia olevan tulossa mukava talviperinne, jossa pelaamisen lisäksi tanssitaan, tavataan kavereita ja pidetään hauskaa. Näillä näkymin ensi talveksi voi odotella Viikinkilarp kolmosta, mutta mene ja tiedä...
© 1996-2004 Harmaasudet ry