Viikinkien idänretket (R V)
Viikinkien idän suuntaan tekemillä retkillä oli tyystin toinen luonne kuin Atlantille tehdyillä. Alueita ei pyritty asuttamaan, vaan alueelle mentiin rikastumaan eli tekemään kauppaa tai ryöstelemään. Venäjältä on löydetty vain harvoja merkkejä skandinaavisesta asutuksesta.
Venäjällä asuneet viikingit eivät olleet talonpoikia vaan kauppiaita. Pohjois-Venäjällä asui svealaisia kauppiaita jo 600-luvulla, ja esimerkiksi Laatokanlinna eli Staraja Ladoga -nimisestä kauppakeskuksesta on löydetty merkkejä.
Venäjällä viikingeistä käytettiin nimitystä rus. Nimityksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta se viittaa luultavasti Ruotsissa sijaitsevaan maakuntaan. Tätä nimitystä käyttivät myös arabit ja bysanttilaiset. Vanhin merkintä tästä nimityksestä on peräisin St. Bertinin luostarin annaaleista vuodelta 839. Niissä kerrotaan, kuinka joukko ruotsalaisia oli tullut Bysantista Ranskaan.
Venäjä
Dneprissä on seitsemän vaarallista koskea, joista suurin on Aufur. Joidenkin koskien yli päästiin laivoja varovaisesti hinaamalla, mutta toisia ohittaessa jouduttiin kantamaan laivat koskien ohi.
Pohjois-Venäjän kauppaa hallitsivat Laatokalla sijaitseva Laatokanlinna, Volhava-joen äärellä sijaitseva Novgorod, Peipsi-järvellä sijaitseva Izborsk, Dneprin yläjuoksulla sijaitseva Gnezdovo ja Valget-järvellä sijaitseva Belozersk. Etelä-Venäjällä olivat Dneprin rannalla sijaitseva Kiova ja Volgan mutkassa sijaitseva Bolgar, joka oli bolgaarien valtakunnan keskus.
Vaikka viikingit eivät Venäjälle asettuneetkaan, on Venäjältä löydetty paljon skandinaavista alkuperää olevia esineitä. Vakinaisen asutuksen sijaan Venäjällä oli ns. kauppataloja, jossa kauppiaat ja muut matkalaiset lepäsivät matkoilla ja asuivat vähän aikaa. Venäjällä on löydetty esimerkiksi 187 soikionmuotoista solkea; se on enemmän kuin koko Länsi-Euroopasta yhteensä.
Venäjällä käytettiin maksuvälineenä venäläisen painojärjestelmän yksikköä grivnaa. Grivnoista oli tapana tehdä kaularenkaita, joiden paino oli joko 100, 200 tai 300 grammaa (eli grivnan neljäsosia). Grivna tarkoittaakin alunperin kaularengasta. Skandinaviasta löydetyt ns. permiläset renkaat on yleensä taivutettu spiraaleille, jolloin niitä saattoi käyttää kaulakoruina. Permiläisiä renkaita käytettiin sekä maksuvälineinä että koruina, samoin kuin Skotlannista löydettyjä.
Rurikin kuollessa vuonna 882 oli hänen poikansa Igor vielä nuori ja hänen holhoojakseen tuli Rurikin sukulainen Oleg. Valtakunta alkoi laajentua voimakkaasti ja pian se ulottui jo Kiovaan asti. Oleg kutsui Kiovan hallitsijan neuvotteluihin ja tapatti tämän. Tämän jälkeen Kiova liitettiin Novgorodiin. Igor ihastui kaupunkiin ja tuli siihen tulokseen, että Novgorod oli liian syrjäinen paikka valtakunnan keskukseksi. Tämän takia hän siirsi valtakunnan pääkaupungin Kiovaan.
Vaikka Nestorin kronikka onkin koottu vasta 1100-luvulla, kertovat Novgorodin hallitsijasuvun skandinaavisesta alkuperästä myös hallitsijoiden nimet. Oleg eli Helgi, Igor eli Ingvar, ja tämän vaimo Olga eli Helga ovat selvästikin skandinaavista alkuperää.
Bysantti
Viikinkien idänretkillä Bysantti oli tärkeä kohde. Tuohon aikaan se oli loistossaan ja sen vaikutusalueeseen kuului Balkanin niemimaa, Etelä-Venäjä, Länsi-Turkki ja osa Etelä-Italiaa. Bysantti toimi myös porttina itään ja sieltä sai monia idästä peräisin olevia tuotteita, kuten silkkiä. Bysantin ja Skandinavian väliset suhteet näkyvät esimerkiksi Birkasta tehdyissä hautalöydöissä. Näissä hautalöydöissä näkyvät bysanttilaisen ja slaavilaisen kulttuurin vaikutukset vaatteiden leikkauksiin.
Bysantissa käyneistä viikingeistä on löytynyt merkkejä myös Bysantin pääkaupungista Konstantipolista eli Miklagårdrista, kuten viikingit sitä kutsuivat. Hagia Sofian marmoriballustradista on löytynyt monia riimukirjoituksia, joista voi erottaa esimerkiksi nimen Halfdan.
Kaukainen itä
Idästä tullut hopeavirta ei ollut suinkaan peräisin Venäjältä. Idän rikkaat islamilaiset valtakunnat ostivat tuotteita Venäjältä hopeaa vastaan, ja suuri osa tästä hopeasta kulkeutui Skandinaviaan. Arabialaista hopeaa alkoi kulkeutua Venäjälle vuoden 800 paikkeilla. Pelkästään Ruotsista on löydetty yli 80 000 arabialaista rahaa, Tanskasta 4000 ja Norjasta 400. Näistä luvuista voi jo päätellä mistä maista idänretkille mentiin. Lisäksi paljon hopeaa sulatettiin ja taottiin koruiksi.
Hopeavirta Skandinaviaan loppui vuoden 870 paikkeilla. Tämä johtui Venäjän ja Kalifaatin, josta hopeat tähän asti olivat tulleet, välisen kaupan loppumisesta. Kalifaatti sijaitsi Lähi-Idässä ja sen pääkaupunkina oli Bagdad. Vuoden 900 paikkeilla hopeaa saatiin jälleen, mutta se ei enää tullut Kalifaatista, vaan Keski-Aasiassa sijaitsevasta Samanidien valtakunnasta. Sen keskuksia olivat Tashkent ja Samarkand, ja näissä paikoissa on lyöty suurin osa tältä ajalta peräisin olevista arabialaisista rahoista. Viikingit tekivät joitakin retkiä Samanidien valtakuntaan Volgaa pitkin. Samanidien kanssa käytävässä kaupassa oli tärkeänä solmukohtana bolgaarien valtakunnan keskus, Volg.
Hopean kulku Venäjälle ja Skandinaviaan loppui yhtäkkiä 960-luvun puolivälissä. Samanidien kanssa käydyn kaupan loputtua bolgaarien valtakunta heikentyi ja kiovalaiset kävivät tuhoamassa Bolgarin. Hopeavirran loppuminen oli luultavasti osasyy Birkan, idänkaupan keskuksen, hylkäämiseen 970-luvun puolivälissä. Lisäksi Tanskan ja Saksan välillä vallinnut voimien tasapaino luhistui vuonna 974. Idän hopeanvirran tyrehdyttyä kohdistivat viikingit huomionsa Englantiin.
Tämä teksti on julkaistu Harmaasusien Rautapata-lehtisessä.
© 1996-2004 Harmaasudet ry