Viikingit ( - )
Viikingit olivat - kuten kaikki tietävät - suuria sotureita, aikansa ryösteleviä barbaareja, joita pelättiin kaikkialla euroopassa ja joille maksettiin suojelusrahaa.
Mutta - kuten harvempi tietää - viikingit eivät olleet verenhimoisia berserkkejä, eivät silmittömiä tappajia ja kaikkein vähiten sivistymättömiä barbaareja. Pohjoismaalainen sivistystaso ylsi eurooppalaisen mittapuun mukaan hyvin korkealle, ja he olivat paljon puhtaampiakin; peseytyivät sentään kerran viikossa.
Viikinkiaika lasketaan yleensä alkaneeksi Lindisfarnen luostarin ryöstöstä kesällä 793, joskin pohjoismaalaisia retkueita nähtiin Euroopassa aikaisemminkin. Viikinkiaika jatkui lähes kolmesataa vuotta, kunnes sen katsotaan loppuneen viimeiseen suureen viikinkiretkeen Britannian valloitusyritykseen vuonna 1066. Tänä aikana viikingit matkustivat ympäri koko tunnettua maailmaa - ja vähän tuntematontakin.
Viikinkien excursionismi
Viikingit tosiaan aloittivat 'viikinkiretket' melko yllättäen ja nopeasti 700- ja 800-luvun taitteessa. Syytä tähän ei ainakaan aukottomasti tiedetä, joskin syitä lienee monia ja yksi niistä on pohjoismaiden, etenkin Tanskan liikakansoitus ja ihmisten toiveet paremmista maista ja elinolosuhteista. Ryöstely ei näyttäisi olleen pääsyy retkiin - sen sijaan valloitusretkiä tehtiin läpi koko viikinkiajan ja viikingit pitivätkin hallussaan osia Brittein saarista ja saipa viikinki Rollo haltuunsa Normandian Ranskalta. Sen lisäksi viikingit asuttivat Islannin, Grönlannin ja paljon muita pieniä saaria ja perustivat monia asutuskeskuksia Itämeren rannalle ja kauemmas.
Norjasta ja Tanskasta retket suuntautuivat paljolti länteen, Ruotsista itään. Brittein saaret olivat hyvää aluetta sekä ryöstö- että valloitusretkille; siellä ei ollut vahvaa hallitsijaa, joka olisi kyennyt pitämään viikingit poissa ja se oli lähellä.
Viikinkien kaupankäynti
Viikingit kävivät myös paljon kauppaa ulkomaille. Yksi syy viikinkien valtaisaan rikkauteen onkin heidän tuottelias kaupankäyntinsä Arabien kanssa. Arabit ostivat kaivoksistaan louhimalla hopealla viikinkien turkkeja, ja koska tuohon aikaan Arabit kokivat eräänlaisen 'hopeakuumeen', Skandinaviaan kulkeutui suuri määrä Islamilaisia hopeakolikoita.
Kauppaa käytiin lähinnä vaihtokauppana; tavaraa vaihdettiin toiseen hetkellisen mieltymyksen mukaan. Hopeaa käytettiin yleispätevänä rahana, joten melkein mitä tahansa saattoi ostaa tai myydä hopealla. Hopeakolikon arvo oli suoraan riippuvainen kolikon painosta ja jopa hopeakorut kävivät maksuvälineistä, kunhan niistä vain leikattiin ensin sopivan kokoinen pala irti. Viikinkien käyttämä 16-merkkinen Futhark-riimujärjestelmä oli kaupalle ja kulttuurille hyvin tärkeä. Riimut oli suunniteltu puuhun kaiverrettaviksi; ne koostuivat suorista lovista jotka oli helppo veistää puuhun, ja joihin ei kuulunut vaakasuuntaisia (puun syitten kanssa sotkeentuvia) lovia. Riimujen ansiosta kirjoittaminen oli hyvin halpaa (puukko löytyi edes melkein joka kodista ja alustana toimivaa puuta sai metsästä) varsinkin muun euroopan muste ja pergamentti -systeemiin verrattuna, joten lähes joka kauppias osasi tehdä muistiinpanoja riimuin.
© 1996-2004 Harmaasudet ry