Våreventyrin jälkeen
Aurinko paistoi ja ilmassa oli kevään tuntua, kun moottori hurahti käyntiin ja lähdimme kommuunin edustalta ajamaan kohti länttä ja Fagervikia. Kahis oli vähällä myöhästyä kyydistä päätettyään vielä viime hetkellä käydä täydentämässä eväsvarastojaan. Oli torstai-iltapäivä ja Våreventyr oli juuri alkanut. Me olimme ensimmäinen viidestä matkaan lähteneestä autokunnasta. Olo oli ruhtinaallinen Rambon Land Roverin ratin takana.
Matka taittui. Jos ei aivan moitteettomasti, niin ainakin kohtuullisen hyvässä hengessä. Lukuisten manausten, rukousten ja kirousten säestämänä saimme kuin saimmekin pidettyä auton moottorin sen verran käynnissä, että pääsimme lopulta illan jo hämärtyessä perille isovanhempieni kesämökille. Muutkin saapuivat illan ja seuraavan päivän kuluessa paikalle. Penaa saimme odottella vielä lauantaihin asti. Våreventyriin osallistui yhteensä 23 sutta.
Ensimmäinen ilta kului taloa lämmitellessä ja aloilleen asettuessa. Taisimme kuulla ensimmäiset kansallishymnitkin. Alkoi myös nakkien jakaminen. Päivittäin oli kaksi lämmintä ateriaa, joita jokaista laittamaan valittiin kaksi vapaaehtoista. Minä ja Arwen keitimme aamupuurot. Sauna lämmitettiin päivittäin. Perusasiat alkoivat olla kunnossa, tuli paloi takassa, ruoka oli valmis ja sauna lämpeni rannassa.
Tapahtuman järjestäminen on aina iso urakka. Jos ei hommassa sentään ole verta, hikeä ja kyyneleitä, niin ainakin stressiä, kiirettä ja riitoja riittää ihan tarpeeksi. Mutta kyllä onnistunut tapahtuma aina ne lukemattomat puhelinsoitot, varmistukset, rahankeruut, kysymykset, kauppareissut ja muut riesat saa tuntemaan vaivan arvoisiksi. Sillä hetkellä kun tietää tapahtuman jo alkaneen, voi antaa asioiden hoitua omalla painollaan ja ymmärtää hyvän järjestelytyön arvon. Kun näkee ihmisten nauttivan olostaan, voi olla tyytyväinen itseensä ja työhönsä. Ja kun vihdoin kotona väsyneenä ja onnellisena purkaa tavaroitaan reissun jälkeen, herää mielen sopukoissa jo ajatus seuraavasta tapahtumasta...
Perjantai kului rauhallisen puuhastelun ja yhdessä tekemisen merkeissä. Pidettiin valokuvaustalkoota, hakattiin jäätä miekoilla, tehtiin lautanauhoja ja pidettiin skenaariotreenit. Pummi, minä ja Alokas aloitimme puulautasten kovertamisen pölkynpuolikkaista. Menetelmä on seuraava: otetaan sopivan pituiseksi sahattu pölli, halkaistaan se kahteen osaan ja koverretaan taltalla tai polttamalla puun sisus pois. Mm. matojen ja muiden puutuholaisten jättämät jäljet kannattaa ottaa huomioon rakennusvaiheessa. Idyllistä rauhaa oli rikkomassa vain poikkeustilan aiheuttanut punalaulun piilottaminen.
Lauantaihin mennessä olivat kaikki Penaa lukuunottamatta jo saapuneet paikalle. Penan oli tarkoitus tulla bussilla Taalintehtaalle, josta jonkun piti hänet hakea autolla. Pieni retki vaikutti kuitenkin mukavalta ajatukselta, joten päätimme lähes kaikki lähteä kylällä pistäytymään. Pullatee toimi oppaanamme kun kävelimme hienon nähtävyyskierroksen Taalintehtaan ympäri. Minullekin uusia tuttavuuksia olivat vanha metallinsulattamo, suuri ja vanha vuokrattavissa oleva saunarakennus ja leikkipuisto. Ja kun kerran ihmisten ilmoilla oltiin, niin täytyihän sitä rynnätä myös paikalliseen markettiin.
Aika pitkäperjantaista pääsiäisaamuun on perinteisesti noitien ja muiden pimeiden voimien juhla-aikaa. Noidat lentelivät kuljettaen huonoa onnea ja muita vitsauksia perässään. Erityisesti noidilla oli tapana käydä leikkaamassa karjalta pieniä nahanpalasia vieden niiltä näin hedelmällisyyden koko seuraavaksi vuodeksi. Karjatilat olikin syytä suojata hyvin ja muutenkin oli parempi mitä kauempana omasta tilasta noidat sai pidettyä. Pääsiäisvalkeat olivat hyvä keino noitien karkotukseen. Noidat pelkäsivät liekkejä ja paksua savua, joten lauantai-iltana pimeiden voimien ollessa eniten valloillaan oli tapana sytyttää kokko tai useampia tilan lähettyvillä. Yleensä oli vain parempi mitä enemmän savua ja pahaa hajua kokosta lähti, koska sitä paremmin se vain piti noitia loitolla.
Våreventyrissä noitien liikehdintä näkyi kasvavana tuulena. Pitkin lauantaita tuuli yltyi lähes myrskyisäksi. Rakensimme talon vieressä olevalle kalliolle pienen kokon, mutta illalla tuuli oli jo niin kova, ettei sitä yksinkertaisesti saatu sytytettyä vaikka kuinka bensaa ja muita apukeinoja käytimme. Lopulta meidän oli tyydyttävä talon sisällä poltettavaan takkaan, noitien temmeltäessä ulkopuolella. Seurauksena oli mm. maanantaina lähes ylitsepääsemättömiksi muodostuneet vaikeudet kotiin pääsemisessä.
Sunnuntaina tuuli oli jo tyyntynyt, ja vietimme päivää rauhallisesti ilman turhia kiireitä. Minä, Juho, Popo ja Porkkana rakensimme viikinkiteltan rungon puista.
© 1996-2004 Harmaasudet ry