Vaatteiden koristelu (A 3/99)
Muinaisina aikoina vaatteiden runsas koristelu osoitti niiden kantajan arvoa ja rikkautta. Niinpä jos varallisuutta vain riitti, kaikki näkyvillä olevat vaatekappaleet oli tapana koristella erilaisilla kirjavilla nauhoilla, ja pukuihin liittyi myös runsaasti koruja.
Rautakaudelta on peräisin - niin Suomessa kuin Skandinaviassakin - useita hyvin rikkaita hautalöytöjä, joissa on korujen yhteydessä säilynyt paloja erilaista nauhoista ja nyöreistä. Suomessa kaikkein suosituimpia ovat ilmeisesti olleet lautanauhat, sillä noin 230:stä säilyneestä nauhanjäänteestä on lautanauhatekniikalla valmistettuja 155 kpl. Tämä saattaa tosin johtua myös siitä, että lautanauhat ovat rakenteeltaan tukevampina säilyneet paremmin kuin heiveröisemmät palmikkonauhat ja nyörit. Pirtanauhojen kudontataito on opittu tuntemaan Suomessa ja Pohjoismaissa vasta keskiajalla. Myöhempinä aikoina koristelutapana on yleistynyt myös ristipistokirjailu, mutta esihistoriallisista hautalöydöistä ei ole löytynyt merkkejä ristipistoin koristelluista vaatteista.
Lautanauhat
Lautanauhat ovat yksi- tai monivärisiä, usein kauniisti kuvioituja kuteellisia nauhoja, jotka kudotaan 3-, 4-, 5- tai 6-kulmaisten lautojen avulla. Laudoilla kudonta on vanhimpia tunnettuja käsityötaitoja. Vanhin tunnettu lautanauha on löydetty Egyptistä. Nauha oli kudottu pellavasta ja nokkosesta ja se on lähes 3000 vuotta vanha. Vanhat egyptiläiset maalaukset ovat kuitenkin kertoneet, että lautanauhoja osattiin kutoa jo 6000 vuotta sitten.
Varhaisimpina aikoina lautanauhat kudottiin suoraan kudottavaan kankaaseen käyttäen kankaan loimilangoiksi tarkoitettuja lankoja lautanauhan kuteina. Näin lautanauha huolittelee kankaan eikä sitä tarvitse erikseen kääntää. Myöhemmin lautanauhoja alettiin tehdä myös erikseen ja ommella kiinni vaatteisiin.
Skandinaviassa lautanauhat kukoistivat rautakaudella. Vanhimmat pohjoismaiset, eläinaiheiset kuvakudokset ovat eräissä norjalaisissa 500-luvun lautanauhoissa. Viikinkiajalla laudoilla kudonta oli erityisesti ylhäisten naisten suosimaa käsityötä. Birkasta on löydetty nauhoja, joissa on käytetty myös kulta- ja hopealankaa. Monimutkaisimpien kuvionauhojen on kuitenkin arveltu jo muinaisina aikoina olleen ammattikutojien valmistamia.
Lautanauhojen kudonta oli tuttua myös muinaissuomalaisille. Baltiassa lautanauhojen tekotaito on esihistoriallinen ja lienee Suomessa kantasuomalaista perua eli suomalaisten esi-isien Virosta mukanaan tuoma taito. Vanhin Suomesta löydetty lautanauhanäyte on 500-luvulta jKr. eli kansainvaellusajalta Huittisten Nanhian kalmistolöydön kangasnäytteissä. Tuo nauha on yksivärinen, mutta myöhemmin Suomessakin yleistyivät moniväriset ja kauniskuvioiset lautanauhat. Suomalaisten lautanauhojen malleissa on vaikutteita sekä Baltian, että Skandinavian tyylisuuntauksista. Varsinainen lautanauhojen kukoistusaika Suomessa oli vasta ristiretkiajalla. Tällöin nauhojen kudontataito kehittyi täällä huippuunsa, jota edustavat leveät, geometriskuvioiset villaiset lautanauhat.
Lautanauhoilla on Suomessa koristeltu kaikkia tunnettuja vaatekappaleita: niitä on löydetty hameista, viitoista, esiliinoista, hunnuista ja paidoista sekä palteen korvaajina, että yksinkertaisesti koristeellisina elementteinä. Tämän lisäksi niitä on käytetty myös mitä erilaisimpina kiinnitysnauhoina, kuten vöinä, puukon- ja miekantupen kannattajina, esiliinojen vyötärönauhoina, viittojen kiinnikkeinä sekä hiusnauhoina, ehkä myös kenkien pauloina. Myös hevosten ohjaksissa ja satuloiden koristelussa on käytetty lautanauhaa.
Taidokkaasti koristeltujen ja värikkäiden nauhojen käyttöön lienee rautakaudenkin ihmisillä liittynyt erilaisia uskomuksia. Historialliselta ajalta tehdyt tutkimukset osoittavat, että monet kansat ovat käyttäneet nauhoja muun muassa suojana pahaa silmää vastaan. Paikoin tytöt ovat käyttäneet punaisia nauhoja neitsyyden merkkinä. Uskonnollisissa menoissa nauhoja on käytetty sidonnaisuuden symbolina. Vielä 1800-luvulla neidoilla oli tapana lahjoittaa sulhaselleen ja tämän suvulle runsaasti huolellisesti valmistamiaan nauhoja. Pojat puolestaan ostivat tytöilleen kauniita nauhoja, ja onpa tällaisia toimenpiteitä ajoittain pidetty kihlautumisen merkkinäkin. Ei liene kovinkaan harhaanjohtavaa olettaa rautakautisillakin ihmisillä olleen tämäntapaisia uskomuksia nauhojen käytön suhteen.
Punotut nauhat ja nyörit
Kuteettomat nauhat ja nyörit kuten palmikoidut ristikkonauhat ja iskunauhat olivat pehmeitä ja joustavia. Niinpä (Merisalo, Viivi: Nauhoja. WSOY 1966, 1978 Anna Lehtosen Sommelo ry:n lautanauhakurssilla jakama moniste) niitä käytettiin esimerkiksi vauvojen kapaloissa ja mahdollisesti myös kenkien kiinnityksessä ja säärisiteinä. Nämä nauhat tehtiin yleensä käsin ilman sen kummempia apuvälineitä.
Pronssispiraalit
Suomesta on hyvin useista naisten haudoista löytynyt esiliinojen, huntujen ja vaippojen eli viittojen reunoissa käytettyä pronssispiraalikoristelua. Miesten vaatteissa pronssispiraaleja on käytetty harvemmin, mutta spiraalikoristeltuja vöitä, säärisiteitä ja viittoja on löytynyt. Pronssispiraalinpätkiä on ommeltu reunoihin peräkkäin tai niistä on muodostettu erilaisia kuvioita, esimerkiksi hannunvaakunoita.
Lähteet
Lehtosalo-Hilander, Sarkki, Tomanterä: Euran puku ja sen edeltäjät. Euran Muinaispukutoimikunta 1982
Merisalo, Viivi: Nauhoja. WSOY 1966, 1978
Anna Lehtosen Sommelo ry:n lautanauhakurssilla 1999 jakama moniste
© 1996-2004 Harmaasudet ry