Tänään saatte kuulla tarinan siitä, miten jumalat menettivät tärkeimmän aarteensa - Mjolnerin - ja miten Thor hankki sen takaisin - naiseksi pukeutuneena.
Koska Mjolner oli palvellut jumalia hyvin jo pitkään oli se tietenkin Thorin rakastetuin aarre. Hänen kauhistuksensa oli suuri, kun hän eräänä aamuna huomasi, että hänen vasaransa oli hävinnyt. Hänen vihaiset huutonsa kutsuivat nopeasti paikalle Loken, jolle Thor kertoi raivonsa syyn. Jos jättiläiset saisivat tietää tästä, yrittäisivät he pian valloittaa Asgardin ja tuhota jumalat.
Loke tiedotti sitten, että hän yrittäisi löytää varkaan ja palauttaa vasaran, jos Freya lainaisi hänelle haukan asuaan ja lähti matkaan Folkvangia päin. Saatuaan haluamansa tavaran, lensi Loke - nyt haukan hahmossa - yli Ifing-joen Jotunheimiin, jossa hän epäili varkaan piilevän. Siellä hän näki Thrymin, jää-jättiläisten prinssin ja tuhoisan ukkosmyrskyn jumalan, istumassa yksin eräällä kukkulalla. Taidokkaasti kyselemällä hän sai pian tietää, että Thrym oli varastanyt Mjolnerin ja piilottanut sen syvälle maan alle. Hän sai myös selville, että Thrym ei ollut aikeissakaan palauttaa moukaria, ellei hän saisi Freyaa vaimokseen.
Närkästyneenä jättiläisen ehdosta, Loke lensi takaisin Thrud-vangiin, jossa Thor ehdotti, että ehkä kannattaisi ainakin kysyä Freyalta, jos hän suostuisi uhrautumaan yhteisen edun nimissä. Mutta kun kauneuden jumalatar kuuli, mitä jumalat häneltä toivoivat, vihastui hän niin, että hänen kaulakorunsa katkesi ja tippui maahan. Hän sanoi, että hän ei koskaan jättäisi rakastettua aviomiestään yhdenkään jumalan takia, puhumattakaan siitä, että lähtisi asumaan Jotunheimiin, jossa kaikki oli kuollutta ja jossa hän itsekin kuolisi ennen pitkää kaipuusta vihreisiin peltoihin ja laaksoihin, joita hän rakasti. Loke otti maasta Freyan kaulakorun ja ehdotti, että Thor pukeutuisi Freyan vaatteisiin ja lähtisi itse valepuvussa hakemaan rakasta asettaan takaisin. Nyt oli Thorin vuoro raivostua, mutta kun hänelle tehtiin selväksi, että muita vaihtoehtoja ei ollut, suostui hän lopulta. Jumalat päättivät myös, että Thorin mukaan pitäisi lähteä palvelijatar, joksi valittiin Loke. Kepposten jumala väitti vuorollaan vastaan, että naisten vaatteet eivät sopisi hänelle, mutta ei jäänyt hänellekään lopulta muuta vaihtoehtoa kuin suostua.
Kun kaksi jumalaa oli vaateistettu Freyan ja Sifin vaatekaapeista ja heidän kasvonsa peitetty hunnuilla, astui tämä omituinen pari Thorin pukkien vetämiin vankkureihin ja lähti matkaan, tarkoituksena esittäytyä kauneuden jumalattarena ja hänen palvelijattarenaan. Thrym tervehti heitä palatsinsa ovella, onnesta melkein sekaisin. Lopultakin hän saisi omakseen kauniin jumalattaren, josta hän oli pitkään haaveillut. Hän johdatti jumalat juhlasaliin, jonne oli jo kokoontunut monia vieraita juhlimaan uutta liittoa. Kun ruuat kannettiin pöytään, söi Thor yksin kokonaisen härän, kahdeksan suurta ahventa ja kaikki kakut ja makeiset, jotka oli varattu naisille. Kaiken tämän huuhteli hän alas kahdella tynnyrillisellä simaa.
Thrym katseli ihmetyksen vallassa morsiamensa valtavaa ruokahalua, mutta Loke pelasti hänet epäilyksiltä kertomalla, että Freya oli niin rakastunut häneen, että ei ollut pystynyt syömään mitään kahdeksaan päivään. Kun sulhanen yritti suudella valepuvussa olevaa Thoria, pelästyi hän takaisin, koska morsiamen silmissä paloi raivokas tuli. Tämän Loke selitti rakkauden kiihkeäksi liekiksi. Sitten Thrymin sisko kyseli tavanomaisia lahjoja, mutta Thrym sivuutti aiheen, kun Loke keksi sanoa, että rakkaus tekee ihmiset joskus hajamielisiksi.
Huumautuneena rakkaudesta ja simasta, käski Thrym nyt tuoda esille Thorin vasaran, jotta liitto voitaisiin julistaa viralliseksi. Moukari tuotiin ja laitettiin morsiamen polville. Seuraavaksi voimakas käsi otti tukevan otteen Mjolnerin kahvasta ja kaikki jättiläiset näkivät miten heitä oli huijattu. Ensimmäiseksi Thor murskasi Thrymin kallon, jonka jälkeen saivat kaikki jättiläiset maistaa raivoisan jumalan vihaa. Hetken kuluttua oli juhlasali muuttunut teurastushuoneeksi, eikä yhtään jättiläistä ollut hengissä.
Jättäen taakseensa ainoastaan savuavat rauniot, matkasivat jumalat nyt takaisin Asgardiin, jossa he palauttivat käyttämänsä vaatteet omistajilleen. Seuraavan kerran, kun Odinn oli tutkailemassa maailmaa valtaistuimeltaan Hlidskialfilta, näki hän, että Thrymin palatsin rauniot olivat vihreitä ruohosta. Kun Thor oli tuhonnut jättiläiset sieltä, oli hän ottanut samalla maan haltuunsa, eikä se ollut enää kuiva ja kuollut.