Tavaroiden arvot viikinkiajalla (A 1/00)
Väitöskirjansa kolmannen osan "Luistari III" luvussa 5 arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander arvioi Euran Luistarin hautalöytöjen esineistön arvoa viikinkiaikaisella hintatasolla. Eri puolilta viikinkiaikaista Eurooppaa peräisin olevien eläinten ja tavaroiden suhteellisia arvoja koskevien tietojen pohjalta hän esittää järjestelmän, jolla haudoista löydetyille yksittäisille esineille voidaan antaa järjellinen arvo suhteessa toisiin esineisiin.
Tässä on hieman yksinkertaistaen esitetty järjestelmällä saadut arvot erilaisille viikinkiajalla yleisille esineille. Kannattaa muistaa, että järjestelmä on ensisijaisesti kehitetty Luistarin hautalöytöjen varakkuuden arviointiin, eikä siten välttämättä vastaa todellista viikinkiaikaisen Suomen hintatasoa.
Järjestelmän lähtökohtana on hevonen, jonka arvoksi on asetettu sata yksikköä. Käytetty yksikkö vastaa suurin piirtein kolmen gramman painoisen hopeadirhamin arvoa viikinkiajalla. Taulukko ei kuitenkaan sovellu hintataulukoksi, vaan pikemminkin ohjenuoraksi esineiden välisten arvojen arviointia varten. Taulukossa ei valitettavasti ole tietoja turkisten, elintarvikkeiden tai muiden kauppatavaroiden arvoista. Historianelävöittämisen näkökulmasta voisi olla mielekästä pyrkiä tekemään karkeita arvioita myös muiden kuin arkeologisissa löydöissä esiintyvien hyödykkeiden arvoista.
Arviot osoittautuvat mielenkiintoisiksi, kun todetaan, että hautalöydöistä on keskimäärin löydetty vajaan 50 yksikön arvosta esineistöä. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan vaatteiden tai muiden maatuvien materiaalien arvoa. Voisikin arvioida, että kuollut on keskimäärin vienyt hautaan mukanaan 70-100 yksikön arvosta esineistöä. Varakkuuden jakautumisesta osoittavat karkeat luvut, joiden mukaan vajaa puolet haudoista on sisältänyt alle 35 ja vajaa kolmannes yli 70 yksikön arvosta esineistöä. Miesten haudat ovat keskimäärin vain hieman naisten hautoja varakkaampia.
Aseet
Aseiden suhteelliset hinnat perustuvat tietoihin muinaisesta Bysantista. Annetut hinnat kuvaavat normaaleja käyttöaseita ilman erityisiä koristeluja. Merkittävin osa aseen hinnasta muodostuu aseeseen käytetystä metallista. Mitä isompi ase, sitä kalliimpi se todennäköisesti on ollut. Yksinkertaiset veitset ja nuolenkärjet ovat olleet melko halpoja ja helppoja tehdä. Tosin 15 nuolen arvo vastaa yhtä keihästä, joten nuolenpäät on todennäköisesti melko tarkasti kerätty talteen metsästyksen ja taistelujen päätteeksi. Lehtosalo-Hilander ei arvioi jousten mahdollista hintaa, mutta koska ne eivät sisällä metalliosia, ne tuskin ovat olleet arvoltaan paria yksikköä enempää. Jousista on tuskin käyty kauppaa, koska kukin jousta tarvitseva on varmasti osannut sellaisen itsekin valmistaa.
Suomessa merkittävä osa keihäistä ja miekoista on koristeltu jollakin tapaa. Koristelut ovat olleet lähinnä kaiverruksia ja hopeakirjailuja. Koska näihin koristeluihin ei ole tarvittu suuria määriä raaka-aineita, ovat työkustannukset merkittävin hintaa lisäävä tekijä. Toki myös myyjän on ollut helpompi pyytää enemmän koristellusta aseesta. Voinee arvioida, etteivät koristelut ole varmaankaan nostaneet miekan tai keihään hintaa yli 50 tai 20 yksikön. Miekkojen huotrat ja puukkojen tupet ovat saattaneet maksaa paljonkin, jos niitä on koristeltu. Komeimmat puukontupetkin ovat saattaneet arvoltaan ylittää hopeasoljen. Bysantista peräisin olevien tietojen mukaan koristellulla huotralla varustettu miekka on saattanut maksaa yhtä paljon kuin hevonen!
Työkalut
Myös työkalujen hinnan merkittävin tekijä on ollut niihin käytetyn metallin määrä. Myös työn vaikeudella on ollut merkitystä, esimerkiksi talson eli kourukirveen tai saksien tekeminen on vaikeampaa kuin yksinkertaisen kirveen tai veitsen. Erityistä ylimääräistä arvoa on harvinaisilla tai symbolisilla esineillä kuten kammoilla, lukoilla ja avaimilla sekä vaaoilla ja laatikoilla. Taulukossa mainittuja muita rautatyökaluja ovat esimerkiksi taltat, naskalit ja höylät. Mahdollinen epäsuhta taulukon arvoissa vallitsee kirveen hinnassa verrattuna muihin työkaluihin. Aseeksi luokitellun kirveen arvon voisikin ajatella koskevan lähinnä raskaita ja koristeltuja taistelukirveitä. Normaalin käyttökirveen arvoksi voisi pikemminkin kuvitella 5-10 yksikköä riippuen kirveen koosta.
Korut ja vaatteet
Korujen arvon määrittäminen on vaikeaa johtuen tasapainoilusta korun raaka-aineen ja sen valmistukseen käytetyn työmäärän välillä. Lisäksi korujen hintoihin ovat vaikuttaneet paljon useat seikat kuten muoti sekä myyjän ja ostajan kulloinenkin varallisuus ja mielihalut. Kuitenkin ainakin yleisimpien korujen hinnat lienevät olleet kohtalaisen vakaita. Oma vaikutuksensa korujen arvoon on ollut tavalla käyttää hopeakorujen palasia maksuvälineinä. Näin tuskin on kuitenkaan tehty ennen kuin korun muotoilu on mennyt pois muodista.
Lehtosalo-Hilander arvioi että hopeakoruun tekemiseen käytetyn työn arvo olisi noin kuudesosa korun koko hinnasta. Jos kolme grammaa hopeaa on ollut noin yhden yksikön arvoinen, niin isohkon hopeasoljen (35g) arvoksi saadaan 14 yksikköä (joista 12 on hopean hinta ja 2 yksikköä tehdyn työn arvo). Pronssikoruissa tehty työ taas on ollut merkittävin osa korun arvosta. Gramma hopeaa on vastannut lähes 30 grammaa pronssia arvoltaan. Näin laskien saadaan 40 ja 75 grammaa painavien pronssisten kupurasolkien arvoiksi 3 ja 6 yksikköä, joista työn arvo on reilut 2,5 ja 5 yksikköä. Lausekkeina ilmaistuna x grammaa painavan korun arvo olisi hopeisena noin 0,4x ja pronssisena 0,08x. Taulukossa annetut arvot ketjulaitteille sekä kaula- ja rannekoruille koskevat pronssisia koruja.
Vaatteiden arvoon vaikuttaa merkittävästi se, miten paljon niitä on koristeltu pronssispiraaleilla tai muilla metallikoristeilla. Koristelemattoman vaatteen arvoa on melko vaikea määrittää, mutta annettu 5 yksikön hinta yksittäiselle vaatekappaleelle vaikuttaa järkevältä ottaen huomioon kankaan valmistamisen vaikeuden. Hinnasta voinee myös johtaa karkean arvion, että neliömetri valmista kangasta lienee maksanut 1-2 yksikköä.
Taulukko Luistari III -julkaisusta
ASEET miekka 40 väkipuukko 15 sotakirves 15 kilpi 15 keihäs 15 veitsi 1 nuoli 1 TYÖKALUT viikate 6 sirppi 6 talso 6 keritsimet 6 rautatyökalu 2 kuolaimet ym. 3 värttinä 1 tulukset 1 avain 2 lukko 2 kampa 2 vaaka 10 laatikko 10 paino/kolikko 1 saviruuku 1 KORUT rautasolki 2 pronssisolki 5 hopeasolki 15 hopeariipus 3 muu riipus 1 ketjulaite 10-30 kaulakoru 10 rannekoru 10 sormus 1-4 lasihelmi 1 VAATTEET vyön solki 1 hela 1 spiraalikoristellut: esiliina 30 viitta 10 vyö 10 ilman koristeluja: vaatekappale 5 ELÄIMET hevonen 100 lehmä 35 koira 20 vuohi 5 lammas 5
Lähteet:
Lehtosalo-Hilander, Luistari III. Suomen muinais-muistoyhdistyksen aikakauskirja 82:3, sivut 37-47. 1982.
© 1996-2004 Harmaasudet ry