Taistelemisesta yleensä (*)
Harmaasudet käyttävät niin live-roolipeleissä kuin historian elävöittämisessäkin teräsaseita. Mitään selvää sääntösysteemiä taistelemiseen ei ole, mutta jonkinlaiset ohjeet ovat silti tarpeellisia, jotta taistelu pysyisi turvallisena ja kaikki suhtautuisivat osumiin samalla tavalla.
Varusteet
Turvallisuuden takia kaikilla aseilla ovat omat kriteerinsä jotka niiden pitää täyttää. Miekan terän pitää muistuttaa muodoltaan puoliympyrää, jonka säteen pitää olla ainakin 1 mm. Miekan kärjen muoto ei saa olla terävämpi kuin 10-pennisen kaari. Koska keihäät ovat tarkoitettuja lähinnä pistämiseen, pitää niiden terän olla ainakin 3 mm. paksu. Myös kirveen terän pitää olla paksuudeltaan ainakin 3 mm. ja se pitää olla kunnolla kiinni varressa. Keppejä ja sauvoja pitää käyttää kahdella kädellä. Niiden pitää olla tarpeeksi painavia, jotta ne aiheuttaisivat oikeasti vahinkoa, mutta eivät niin painavia, ettei niitä saa pysäytettyä. Mitään aseita ei saa missään tapauksessa heittää. Aseet eivät saa olla niin teräviä tai lovisia että niihin muodostuisi leikkaava terä.
Suositeltavaa olisi käyttää suojuksia ainakin päässä ja käsissä, mutta jollei joku halua käyttää suojia, ei häntä voi siihen pakottaa - viimeistään kantapään kautta jokainen oppii että haarniskan käyttö kannattaa. Käsiä suojaamassa kannattaa olla paksut hanskat - vaikkapa hitsaajanhanskat, jollei parempaa saa. Päätä suojaamaan voi tehdä rengashupun tai lakin kovetetusta nahasta - jollei muuta ole käy treeneissä karvahattukin. Näiden lisäksi kannattaa käyttää myös torsoa suojaavaa panssaria - rengaspaidan teko on helppoa ja halpaa, mutta työlästä.
Kaikkien näkyvissä olevien suojusten ja aseiden tulee näyttää autenttisilta.
Taistelu
Ainoa sääntö taistelussa on "Käyttäkää järkeä!"
Harmaasusien taistelusysteemi eroaa esimerkiksi live-roolipelien terästaistelemisesta aika paljon. Kun live-roolipeleissä taistelut lähinnä näytellään hitaasti, harkiten jokaista lyöntiä ja panostaen teatraalisuuteen, panostavat Harmaasudet tunnelmaan ja autenttisuuteen. Taisteluita ei näytellä, vaan ne taistellaan. Tällä tavalla saadaan aikaan, niin taistelijoille kuin yleisöllekin, paras tunnelma. Taistelijoiden ei tarvitse ajatella niin paljon taistelun näyttävyyttä, vaan jos taistelijat ovat kokeneita, syntyy se näyttävyys itsestään. Jos kyseessä on HISTEL-taistelunäytös, pitää unohtaa voittaminen ja muistaa, että kyseessä on esiintyminen, mutta silloinkin taistelun pitäisi näyttää hyvältä, ilman ennalta suunnitteluakin.
Kaikki lyönnit tehdään nopeudella, mutta ilman voimaa. Iskujen pitää näyttää voimakkailta, eli ne eivät saa olla mitään sohimista vaan aseen liikeradan pitää olla mahdollisimman puhdas ja selvä. Kaikki iskut hidastetaan aina ennen osumaa. Parhaassa tapauksessa ase osuu juuri niin kovaa että vastustaja tuntee osuman. Tämä kuitenkaan ei aina onnistu, joten tilanteesta riippuen voi osumiksi laskea myös lyönnit jotka pysäytettiin liian aikaisin.
Yleensä pistot ovat taistelussa kiellettyjä, koska niissä etäisyyden ja voiman arviointi on paljon vaikeampaa. Jos pisto tehdään, ei siinä saa käsi mennä missään tapauksessa lukkoon. Pistot päähän ja nivusiin ovat ehdottomasti kiellettyjä. Pistoja voi käyttää, jos on harjoitellut niitä tarpeeksi ja vastassa on joku, joka osaa ottaa niitä vastaan.
Niveliin, nivusiin ja päähän on syytä olla tähtäämättä, mutta jos niihin tulee osuma, pitää siihen suhtautua niin kuin tavalliseen osumaan. Selän takaa ei koskaan saa lyödä päähän, koska vastustaja saattaa liikkua tietämättä lyönnistä väärään suuntaan. Tästä syystä esimerkiksi taka-ajotilanteissa ja isommissa taisteluissa tulleet lyönnit pakaroihin takaapäin lasketaan pääosumiksi. Myös edestä tehtävät lyönnit joiden olisi tarkoitus osua päähän voi siirtää olkapäähän. Aina kun vastustaja ei ymmärtänyt, että tullut osuma pitäisi tulkita muunlaiseksi osumaksi, voi hänelle ilmoittaa asiasta hiljaa.
Kun taistelija saa osuman, pitää siihen reagoida jollain tavalla. Näyttävyyden kannalta olisi parasta, että ensin tulisi joku reaktio ja vasta sitten ruvettaisiin miettimään mitä vahinkoa isku oikeasti aiheutti. Vahinkoa arvioidessa pitäisi ottaa huomioon ase, osumapaikan haarniska sekä lyönnin liikeradan puhtaus ja pituus. Yleensä osuma teräaseesta panssaroimattomaan paikkaan riittää poistamaan kyseessä olevan osumapaikan käytöstä ainakin käynnissä olevan taistelun ajaksi. Jollei kyseessä oli koulutettu soturi riittää yksi osuma yleensä siihen, että taistelija lopettaa taistelun. Tavallinen maalaisjuntti ei ole tottunut kestämään kipua sillä tavalla että voisi jatkaa taistelua, ja osuma laskee myös taistelijan moraalia kovasti. Koulutettu soturi luultavasti jatkaa taistelua vielä yhden, ehkä kahdenkin osuman jälkeen, mutta hänkin lopettaa taistelun kivun ja shokin takia jos useampi osumapaikka on pahasti haavoittunut.
Jollei käytössä ole teräase tai osumapaikka oli suojattu, ei voida antaa mitään selviä ohjeita osumaan suhtautumisesta. Ainoa sääntö on edelleen "Käyttäkää sitä järkeä, perkele!" Kaikki osumat eivät ehkä tuhoa osumapaikkaa, mutta ne takuulla sattuvat. Pelissä pitäisi aina muistaa, että yleensä yhden hyvän osuman jälkeen taistelija lopettaa taistelun - harvemmin taistelu jatkuu kuolemaan saakka. Luovuttaneita ja taistelussa vahingoittuneita harvemmin tapetaan, vaan heidät otetaan yleensä vangeiksi.
Pitäisi myös muistaa, että koska keskiajalla lääketieteen taso oli aika huono, saattoi pienikin haava olla kohtalokas jollei sitä puhdistettu nopeasti.
Rengaspanssari suojaa kohtalaisen hyvin miekan viiltoja vastaan. Pistoja vastaan se ei tarjoa niin hyvää suojaa ja murskaavilta osumilta se ei suojaa käytännössä ollenkaan.
Asetta ei saa missään tapauksessa käyttää sivullisiin tai sellaisiin live-roolipelin tai tapahtuman osallistujiin joita ei ole koulutettu ottamaan vastaan iskuja, tai jotka eivät osaa odottaa hyökkäystä. Tämä tarkoittaa sitä että jos olet aikeissa 'tappaa' ei-taistelijan, niin siihen tarvitaan vielä vähemmän kontaktia kuin tavalliseen tappoon, eli riittää kun kohde tajuaa asian ja isku näyttää oikealta.
Vaikka kaikki olisivatkin taisteluissa aina mahdollisimman varovaisia, ei kaikilta vammoilta voi välttyä. Jos syntyy oikeata vahinkoa se taistelija joka sai osuman voi keskeyttää taistelun jos arvelee sen olevan tarpeen. Taistelun jälkeen pitäisi aina tutkia haava ja katsoa onko se ensiavun tai sairaalahoidon tarpeessa. Treenaamisen kannalta on hyvin tärkeätä itse pohtia vaaratilannetta jälkikäteen, jotta jatkossa vältyttäisiin samanlaisilta virheiltä.
© 1996-2004 Harmaasudet ry