Susilippu on kunniani!
Rambon Land Roveriin pakkautuminen ottaa aina aikansa. Niin myös tällä kertaa, kun määränpäänämme häämötti Turku keskiaikaisine markkinoineen. Matka sujui, ihme kyllä, ilman kummallisempia kommelluksia Henkan ajellessa perässä Landikan vauhtia omalla autollaan.
Turussa olimme perillä päivän jo kääntyessä iltaan. Rambo lähti Henkan kanssa sukunsa päämiehen pakeille selvittämäään yöpymispaikkamme sijaintia - ranta, jonne susien puolijoukkueteltta tuli pystyttää, oli kuulemma ollut myös partiolaisten käytössä. Me muut löysimme markkinaväen ohjaajan, Väiskin, Turun kulttuurikeskuksen edustalta, jossa tämä oli seuraamassa peltipurkkiritareiden turnajaisharjoituksia. Pakollisten muodollisuuksien jälkeen olimmekin valmiita siirtymään - hampurgeriravintelin kautta tietenkin - Kuitian kartanon metsiin puolijoukkuetelttamme huomiin. Asettumisen ja teltan hätäisen pystytyksen jälkeen painuimmekin yöpuulle yrittäen karkottaa sateen ropinan mielistämme.
Alku aina hankalaa?...
Ensimmäisen markkinapäivän aamu valkeni sateisena ja koleana. Leiripaikkamme paljastui valossa hiekkarannaksi meren rannalla - olkoonkin, ettei merta miestä pidemmän kaislikon takaa näkynytkään. Heräilimme kangistuneina, hyttysten ininän lannistamina ja huonosti nukkuneina jääkylmään arkeen. Oloa ei helpottanut myöskään millään tavoin se, että yöllinen rankkasade oli päättänyt kurkistaa sisään myös puolijoukkuetelttamme liepeiden alta ja saman tien kastella niin makuupussimme kuin vaattemmekin enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Olo ei siis ollut mitenkään mieltä ylentävä. Kolmenkymmenen kilometrin matka Turkuun sai useammankin suun mutristumaan. Tunnelma alkoi kuitenkin hiljelleen kohota, kun Prinkkalan sisäpihan porttikongissa Väiskiä odotellessamme kehitimme Kesäsiirtolaa muisteelevan laululeikin nimeltään Landikanmetsästys. Tunnelma kohosi entisestään, kun markkinoiden avajaiskulkueen lähtöhetki lähestyi. Edellisvuodesta alkaneen perinteen mukaan Ukko läiski vettä niskaamme oikein olan takaa, mutta se ei vähentänyt keskiaikaisen kulkijajoukon halveksivia huutoja mestauskärryillä kuljetettavaa pahantekijää kohtaan. Markkinapäivä soljui iltaan kohtalaisen rauhallisesti - väkijoukon määrä tuntui olevan suoraan verrannollinen ilman kosteuteen. Ensimmäinen taistelunäytös sujui kohtuullisesti huolimatta pienestä alkukankeudesta. Myös Nukketeatteri Karoliinan Suuri sankaritarina debytoi saavuttaen heti suosiota pikkuväen keskuudessa. Iltamyöhällä saavuimme takaisin Kuitian kartanon maille. Ilma oli kirkastunut, vaikka kuivia puita ei mistään tuntunut löytyvänkään. Edellisestä yöstä viisastuneina kaivoimme kunnon ojat telttamme tuntumaan ja asettelimme sen muutenkin mahdollisimman tukevasti pehmeään hiekkarantaan. Lyhdyn loisteessa saimme viimein hengähdystauon ennen nukkumaanmenoa kuunnellessamme Henkan kitaransoittoa ja Letun lauleskelua - olkoonkin, että hyttysistä oli ulkona todellista riesaa. Väki paineli viimein nukkumaan, kun Letun ja Arwenin "Tuli kirkkoon mies ja lapsi"- ja "Tilkkutäkki"-viisujen rääkkääminen alkoi olla liikaa kaikille (paitsi laulajille itselleen)...
"Maailma on ruma lehmä."
Torstaiaamuna tunnelma oli jo metrejä merenpinnan yläpuolella. Aurinko raotti pilvenlonkia ja olo oli mukava - jopa leipää ja puuroa oli tarjolla aamupalaksi. Landikka päätti kuitenkin taas osoittaa meille ennalta-arvaamattoman luonteensa. Kuitiasta lähtö tuntui vanhalta rouvaltamme sujuvan hieman kankeasti - ja eipä aikaakaan, kun se kuutisen kilometriä ennen Turkua tyssäsi täysin. Landikka vain yksinkertaisesti hyytyi keskelle kaksikaistaista baanaa - liekö ollut kateellinen ohi hurahteleville pikkuautoille?
Työnsimme Landikan tienposkeen. Henkka joutui jälleen taksiksi kuljetellen joukkojamme Kulttuurikeskukselle. Toista kyytiä hakiessaan Henkka huomasi tienposkea kulkevan varsin tutunnäköisen hahmon. "Näyttipäs tuo Kahanpäältä", hän tuumi, mutta jatkoi kuitenkin matkaa eteenpäin. Toinen lasti änkeytyi kyytiin ja suuntasi nenänsä kohti Turkua. Ja kukas muu parinsadan metrin päästä porhalsikaan vastaan kuin Landikan tienposkessa bussista havainnut Kuhis, joka oli jäänyt kyydistä läheisellä bussipysäkillä... Hillittömästi huitovat kädet pikkuautosta havaittuaan viikinkilaivaurhomme pysähtyi niille sijoilleen, vilkaisi Henkan ohikiitävää autoa, Landikkaa ja jälleen muita - ja vaihtoi suuntaa painaltaen minkä kintuista kerkesi kohti Henkan Corsaa. Auto kuitenkin oli tupaten täysi, joten pysäyttäminen oli täysin turhaa. Näin ollen Kuhis jäi sprintterin kykyjen uupuessa Corsan vauhdin rinnalla puuskuttamaan tienposkeen ja kävelemään takaisin Landikalle päin...
Markkinoiden osuus sujui kohtuullisen hyvin. Musiikkiryhmä tienasi muutamia markkoja taistelunäytökseen yhdistetyllä esityksellä, jossa uljas aatelismiehemme Sportti ahdisteli laulavaa Lettua. Seurauksena oli teitenkin domransoittaja Penan ärsyyntyminen ja tappelus. Sir Ritari keräsi Karoliinan ohjailemana suurta suosiota hurmaten niin neitosia kuin herrojakin. Köyhä orpotyttö Arwen puhalteli pilliään kojujen kupeessa, Taru suunnitteli Rambo karpaasinaan ostajan markkinoita turkiskojuun ja muu lauma kuljeskeli omia teitään ihmetellen markkinoiden kummallisuuksia. Ilta toi kuitenkin tullessaan uutta mietittävää - miten ihmeessä kuljetukset Kuitiaan hoituisivat? Joukossamme oli myös flunssaisia ihmisiä - Sportti, Lettu ja Taru näyttivät kärsivän ankarasti. Kaikki ei-tarvittava päätettiin lopulta jättää Kulttuuurikeskuksen tiloihin - Pena ja Sportti taas löysivät yösijan turkulaisen Monan hoteista. Henkka toimi taksina ajellen useammankin lastin susia Kuitian suuntaan. Kulttuurikeskuksen lukon kanssa tarpeeksi kauan tapellut, muutenkin väsynyt ja kettuuntunut Bergie lausahtikin samoista oireista kärsivälle Arwenille lentävän lauseen kaltaisen muodon saaneen painokkaan aforismin: "Maailma on ruma lehmä."
Tuuli ulkona yltyi yltymistään. Telttakangas rätisi ja paukkui, mutta sisällä oli kerrankin mukavan lämmintä ja kotoisaa. Makaronit kiehuivat trangiassa ja öljy paloi kirkkaasti lampuissa - kavereiden kanssa oli helppo luoda yhteistuumin pateettisenurhea sanoitus Harmaasusien lipputervehdykselle.
Haraldin vieraina
Perjantaiaamuna oli aika vaihtaa majapaikkaa. Taksimme ajeli jälleen väkeä Kuitiasta Turkuun sillä aikaa kun jäljelle jäävä popula pakkasi kamppeitaan ja puolijoukkuetelttaa siirtyäkseen jo kesältä -97 tutulle omakotitalon pihalle Alokkaan isovanhempien luo Kaarinaan.
Markkinapäivä kului tungoksen keskellä. Yleisön seassa oli vaikeaa liikkua - ihmisiä oli valtavasti. Hirttäjäiset keräsivät väkeä kuin lehmänraato kärpäsiä eikä Susien taistelunäytöskään yleisömäärältään mitenkään vähäisimpiä ollut. Ongelmia tuotti ainoastaan väen väheneminen. Lettu lähti flunssaisena Helsinkiin Henkan matkassa, jota taas odotti oman tiimin järjestämä paintball-turnaus. Hukka hyppäsi Forssan bussiin matkatessaan kohti Haavena II:sta. Muutamat muutkin päättivät jättää arvokkaan seuramme. Tämä tuotti meille uusia ongelmia. Väkeä ei loppujen lopuksi kuitenkaan tuntunut olevan tarpeeksi, vaikka vain kahdeksan meistä olikin mukana varsinaisina esiintyjinä. Soittelimme siis puolin ja toisin etsien viikonlopuksi muista puuhistaan irroittautimaan kykeneviä susia. Loppujen lopuksi näitä ei montaa löytynytkään - Anisa sentään saapui harvenevaan ja flunssaiseen joukkoomme.
Ilta sujui kuitenkin rattoisasti. Tälläydyimme markkinoiden jälkeen parhaimpiin viikinkivaatteisiimme ja suunnistimme Turun pakolliseen vierailukohteeseen, Viikinkiravintola Haraldiin. Alku-, pää- ja jälkiruoka katosivat nälkäisiin suihimme juhlistaessamme samalla Rambon syntymäpäivää. Toisessa pöydässä saatiin aikaiseksi pienimuotoinen Wolfpack-pelikin, kun Kaukomieli-Kahanpää kertoili pohjolan asukeille viikinkilaivaretkistään Välimerellä ja Miklagårdin seutuvilla. Kehuimme isäntämme Haraldin maukkaita antimia - poro, lohi ja vihannekset maistuivat rattoisan seuran parissa. Kaiken kruunasi Kaarinaan selviydyttyämme Alokkaan isovanhempien kuumaksi lämmittämä sauna, josta olimme jo keskiviikosta asti haaveilleet...
Suomen parhaat
Uusi aamu koitti jälleen valoisana ja lämpimänä. Runsaan aamiaisen jälkeen ajoimme - Karolta lainatulla autolla - Turkuun ja siirryimme jälleen markkinaväen hahmoihin. Rambo lähti noutamaan kuulemma jo kunnossa olevaa Landikkaansa korjaamolta - sen kuutuaan useampikin vilkaisi merkitsevästi toisiinsa, mutta päätti viisaasti vaieta... Päivä sujui jo rutiinilla ja hataria kontakteja turkulaiseen esiintyjäjoukkioonkin alkoi jo ilmetä. Markkinoiden anti alkoi hiljalleen verottaa useampiakin kukkaroita - myytävänä oli kaikkea savipilleistä ruisleipään ja kaninnahkoista riimukiviin.
Illalla lähdimme tarpomaan kohti Turun linnaa. Perillä meitä odotti epämieluisa yllätys - sisäänpääsyn hinta olisi 50 markkaa ja jono ulottui pitkälle kadunvarteen asti. Pähkäillessämme tätä ongelmaa linnan portinsuun nurmikolla saivat turistit jälleen uutta ihmeteltävää Penan ja Sportin vetäessä miekkansa esiin ja kilistellessä hieman vehreällä nurmikentällä. Bergie huomasi kuitenkin pian, ettei sisäänpääsy keskiaikavaatteissamme ollut mitenkään ongelmallista. Pian olimmekin kaikki linnanpihalla seuraamassa jousiammuntanäytöstä käveltyämme pari henkeä kerrallaan kylmän rauhalisesti jonon ohi sisälle. Pohjolan barbaarien (RoPeConissa näkemättä jäänyt) taistelunäytös kiinnosti ymmärrettävästikin kaikkia. Ryhmityimmekin linnanmuurille katselemaan varsin humoristista näytöstä, jossa yksinäinen ritari peittosi hänen ryöstämistään yrittäneen rosvokaksikon. Esitys oli kohtuullinen eikä taisteluosuuskaan huono, mutta... "Me ollaan Suomen parhaita!" kuului illan mittaan hyvinkin monen suden kidasta.
Illan mittaan kypsyi ajatus käydä Kaarinaan mennessä myös Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Siis tuumasta toimeen - ja pian räpsyivät salamavalot jälleen keskiaikaisen linnan pihalla.
Lähtötunnelmissa
Sunnuntaiaamuna Alokkaan isovanhemmat hyvästeltyämme pakkasimme Landikan ja purimme puolijoukkueteltan. Markkinapäivä kului lähtötunnelmissa - väkeäkään ei tuntunut liikkuvan paikalla niin paljon kuin aikaisempina päivinä. Rambo ja Taru kärsivät molemmat kuumeesta ja väsymys painoi useammankin matkalaisen silmää. Lähdimmekin kotimatkalle heti markkinoden loppupalaverin jälkeen. Kiittelimme kovasti Väiskiä, joka pahoitteli, ettemme voineet jäädä juhlimaan muun markkinaväen kanssa. Ikäväksemme kuulimme myös, ettei hän enää ensi vuonna tule ohjaamaan markkinanäytelmää. Väiski kuitenkin lupasi suositella meitä ensi vuodenkin tapahtumaan...
Kotimatka sujui hieman uupuneissa tunnelmissa. Matkantekoamme piristi kuitenkin vastaan tullut samanlainen Land Rover, jonka ikkunoista huiskutettiin vähintäänkin yhtä innokkaasti takaisin kuin meidänkin autostamme. Keskiajan Turku jäi taaksemme, mutta seuraavalla viikolla meitä odottivat taas uudet riennot: Keskiajan karnevaalit olivat alkamassa...
© 1996-2004 Harmaasudet ry