Vuoden -97 kesällä järjestin kävin Hiittisten saaristossa sijaitsevassa Rosalan kylässä pistäytymässä paria viikkoa ennen Sommareventyriä tarkastamassa ekskursiokohteeksi suunniteltua Rodeborgin viikinkitaloa. Satuin saapumaan paikalle juuri senvuotisen Sommarblot-tapahtuman aikaan.
Katselin hetken viikinkiaikaisiin asuihin sonnustautuneiden tyttöjen ratsastusnäytöstä ennenkuin lähdin kohti viikinkitaloa. En osannut kuvitellakaan että seuraavana vuonna samaan aikaan minä itse istuisin siellä hevosen selässä näytöksessä.
Sommareventyr onnistui hyvin, ja saimme solmittua suhteita viikinkitalon kanssa tekemisissä oleviin Hannaan ja Emiin. Talokin oli hieno, ja suunnittelimme palaavamme paikalle seuraavanakin vuonna. Hanna lähti mukaan Harmaasusien toimintaan, ja talvella hän sitten kyseli yhdistyksen piiristä kiinnostuneita miehiä seuraavan kesän Sommarblotin esitykseen mukaan. Ilmoitin kiinnostukseni, koska paikka oli hieno, ja varmasti muutenkin kesällä viettäisin jonkun verran aikaani kesämökillä Holman saarella siinä ihan lähistöllä.
Hanna valitsi esiintyjiksi minut ja Alokkaan. Päätimme jo alusta alkaen, ettei esitys olisi virallinen Harmaasusien esiintyminen, vaan hoitaisimme asian yksityishenkilönä. Päätin kuitenkin kutsua saman viikonlopun ajaksi kaikki asiasta kiinnostuneet sudet vieraikseni Holmaan. Tarkoituksena oli, että esityksen lisäksi voisimme viettää illan viikinkitalolla.
Kesä tulikin äkkiä, ja pian olikin jo Sommarblot edessä. Sommarblot, eli "uhrijuhla", on Rosalan jokavuotinen kesämarkkinatapahtuma, jonne saapuu erilaisia käsityöläisiä ja muita kauppiaita lähisaaristosta myymään tuotteitaan kesävieraille ja saariston vakituisille asukkaille. Paikalla on myös erilaista ohjelmaa, jota myös kylän kupeessa sijaitseva viikinkikeskus ja turistikohde Rodeborg myös luonnollisesti tarjoaa. Hanna ja Emi järjestivät edellisenä vuonna viikinkihenkisen ratsastusnäytöksen, ja tänä vuonna oli tarkoitus esittää viikinkiaikanen tarina nuoresta urhosta ja neidosta, joka oli jo luvattu toiselle miehelle. Pari rakastuu, mutta ilkeä sulhanen saapuu paikalle ja haastaa nuorukaisen holmgangaan, kaksintaisteluun. Miehet taistelevat ja sulhanen kaatuu kuolleena maahan. Rakastuneet ratsastavat yhdessä pois paikalta.
Minä ja Alokas esitimme taistelevia miehiä, ja Hanna oli kaunis morsian. Esitys meni kohtalaisen hyvin, vaikkemme Alokkaan kanssa olleetkaan taistelleet pitkään aikaan. Erityisesti esityksestä jäivät mieleen käytössämme olleet hevoset. Me ratsastimme molemmat paikalle hevosille, ja minun, sulhasen, kaaduttua kuolleena maahan poistuivat Alokas ja Hanna vauhdilla paikalta hevosten selässä. Oli todella hienoa viikinkiasuun varustautuneena ratsastaa ihmisjoukon lävitse kohti kentällä miekan kanssa odottavaa vastustajaa. Harmi vain, etten itse päässyt näkemään sitä, kun hevosen selästä vedin miekkani esiin ja esitin holmganga-haasteen.
Pääsimme myös puoli-ilmaiseksi tutustumaan Rodeborgiin nyt uudestaan, ja paikkaa voi ehdottomasti kehua hienoksi. Viikinkiaikainen kappeli ja talo olivat jo edellisenä vuonna hienoja, mutta nyt paikalle oli lisäksi rakennettu erilaisia viikinkikulttuuriin liittyviä asioita, kuten telttapaikka, riimu- ja uhrikivi ja alkeellinen sepän katos. Paikan kupeessa olevaan taloon oli myös perustettu viikinkinäyttely, joka multivisoineen, aidon kokoisine asetelmineen ja arkeologisine tietoineen oli hyvin mielenkiintoinen ja opettava. Paikkaan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos sattuu alueella liikkumaan.
Meille jäi myös mukavasti lomailuaikaa, jota vietimme leppoisasti hiekkarannalla. Muuten kiireisen kesän keskellä Holmassa vietetty aika oli mukava hengähdystauko, ja Sommarblotiin osallistuminen ilman erityisempää kiirettä tai paineita oli hyvin virkistävää kesän hektisen aikataulun ja tapahtumien rinnalla. Mahdollisuus olla mukana tapahtumassa ja päästä tutustumaan Rodeborgiin oli myös hyvä osoitus siitä, miten historiaharrastus tuo uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja mahdollisuuksia. Mielessä häämöttää jo ensi kesän uhrijuhla.