Kirja sijoittuu 1400-luvun Suomeen. Savolaiset ja hämäläiset käyvät kiivaita taisteluita pohjoisen takamaista; erämaista, joista löytyy ylen määrin riistaa ja kalaa sekä verotettavia lappalaisiakin. Savolaisten veriteoista seuraa hämäläisten kosto ja toisin päin. Rauhaa yritetään saada aikaan pyytämällä kruunun virkamiehiä jakamaan takamaat kiistelevien heimojen kesken ja tätä varten lähtee lähetystö eteläiseen Suomeen, Turkuun ja Viipuriin asti.
Päähenkilöitä ovat erään hämäläisperheen pojat. Vanhin poika, Tuomas, tyytyy viljelemään maata isänsä tavoin, mutta nuoremmalle Heinolle maistuvat seikkailut, ja hän lähteekin ensin teinien matkaan pappisura mielessään, mutta kohtalo heittääkin hänet ensin huoviksi ja lopulta kruunun virkamieheksi entisille kotiseuduilleen. Laurin oma isä kuoli eräretkillä ja sinnehän pojankin veri vetää; erää käymään ja savolaisia listimään. Vaan Lauripa rakastuukin savolaiseen tyttöön ja ihme kyllä saakin neidon lopulta omakseen.
Ivalo käyttää vanhahtavaa ja kömpelöä kieltä, mutta pystyy silti kuvaamaan elävästi Suomea ajalla, jolloin pakanuus eli kristinuskon rinnalla ja kaukana emämaasta, Ruotsista, raivoavat heimojen väliset sodat. Mikäli satut Erämaan taisteluun törmäämään, kannattaa se ilman muuta lukea.
Erämaan taistelu ei kuitenkaan ole ainoa Ivalon keskiajan Suomea kuvaava kirja. Mainittakoon nyt esimerkkeinä muista teoksista novellikokoelmat Annikki, piispa ja kesti sekä Menneen ajan kuvia.