Ropecon ja Keskiaikaiset karnevaalit 1999 (A 3/99)
Jo toista kertaa järjestetyt Keskiaikaiset karnevaalit ja live-roolipelaajien vuotuinen suurtapahtuma RoPeCon sijoittuivat molemmat viikonlopulle 20.-22.8.1999. Tapahtumien hämmästyttävän tarkka päällekkäisyys oli ymmärrettävästi monille jäsenille järkytys. Itse ratkaisin "ongelman" vierailemalla molemmissa.
Perjantaina suuntasin kolmeksi Espoon Dipoliin, jossa Ropecon järjestettiin. Harmaasusille oli varattu Kaubamajasta esittelypöytä, jota olin lupautunut päivystämään. Tiskimme ei herättänyt juurikaan kiinnostusta conivieraissa, mutta ehdinpähän ainakin tutustua muiden myynti- ja esittelypöytiin. Oikeastaan ainoa rekvisiitta pöydällämme oli toveri Pullateen katkennut miekka, joka ei peräti yllättäen kaapannut ennakkoluuloisen yleisön huomiota. Kauppapaikka suljettiin kaikeksi onneksi muutaman tunnin päästä ja ehdin seuraamaan tapahtuman alkujuhlallisuuksia. Puheenpitäjän todellisuudentaju oli erittäin vakavasti järkkynyt, mutta paikan järjestyksestä huolehtivien Trouble Shootereiden esimerkein höystetty esitelmä conikäyttäytymisestä oli varsin mainio. Loppuiltana en tehnyt oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. En ole koskaan osannut ‘Coneissa keskittyä mihinkään, ja niinpä tyydyin jälleen kerran ainoastaan häröilemään ympäriinsä.
Lauantaina puoliltapäivin pääsin vihdoin VR:n makasiineille, Keskiaikaisten karnevaalien pitopaikalle. Tapahtuman tarkoituksena oli esitellä maksavalle yleisölle keskiaikaista menoa ja kyläelämää suunnilleen vuosilta 800-1400, ja kuten arvata saattaa, lopputulos oli varsinaista sekamelskaa - tai kuten larppaaja asian ilmaisisi, "fantsua". Makasiinien välisellä alueella majaili monenmoista kauppiasta ja käsityöläistä, joiden joukosta Harmaasusien telttakylä yhtenäisempänä kokonaisuutena erottui selvästi edukseen.
Alueella esiintyvät musiikkiryhmät olivat enimmäkseen mainioita, mutta vastapainoksi melusaastetta tarjoili kuuluttajana toiminut Kosti Kotiranta vaneriseen kirkontorniin asennetusta äänentoistojärjestelmästä. Sinänsä alueen toiminnasta tehokkaasti tiedottaminen on positiivista, mutta vitsien alhainen taso ja jatkuva viittailu nykypäivään - tai kuten larppaaja asian ilmaisisi, "trashaus" ja "offgametus" - häiritsivät suunnattomasti.
Karnevaalien pääesiintyjä oli Visbystä rahdattu satapäinen historianelävöittämisryhmä, johon kuului muunmuassa ritareita, hovineitoja, palvelijoita, sotilaita ja viihdyttäjiä. Ja olihan ryhmän esitys toki näkemisen arvoinen, ainakin kun ilmaiseksi pääsi. Hevostemput ja jousiammunta olivat viihdyttäviä aikansa, mutta ennen pitkää kamalat punaiset muovipenkit, pohjoisesta paikalle hiipinyt sade, sponsorimainokset hevosten kyljissä ja selostajan urheilutoimittajamainen mekastus saivat yliotteen - kertakaikkiaan, ohjelma oli aivan liian pitkä, etenkin lapsiperheille.
Palattuani Ropeconiin suunnilleen kuuden aikaan iltapäivällä sain tietää, että Harmaasusien esittelypöytä oli yhteistuumin lopetettu hyödyttömänä. Ilta kului rattoisasti Dipolissa kuljeskellessa, tuttujen kanssa keskustellessa, saunoessa, nurkissa istuskellessa ja kansanmusiikkiyhtye Wandilia kuunnellessa. Otin luullakseni osaa myös johonkin virallisesti järjestettyyn toimintaan ja ostin Black Boosteria salakauppiaalta. Pentin ja Sportin jälkeenpäin kehutut "yleisömättötreenit" valitettavasti epähuomiossa jätin väliin. Yö menikin sitten mukavasti ravettaessa pienessä naistenvessassa erään toverin strobon ja epämääräisen cd-soittimen turvin. Väärän nestetankkauksen aiheuttaman totaalisen väsähtämisen takia poistuin paikalta jo ennen reivien ylikaupallistumista, joka aiheutti strobon ja musiikin vaihtumisen sekä eräiden mielipiteiden mukaan tunnelman latistumisen. Muutaman tunnin kuljeskelun ja auditorion erotiikkakeskustelun jälkeen päädyin peräti nukkumaan.
Sunnuntaina mielen valtasi ohi on -tunnelma. Bofferiturnajaisia jaksoin vielä seurata ja otin jopa osaa jäsenistömme leikkimieliseen nyrkkitappeluun, mutta ennen loppujuhlallisuuksia livahdin takaisin Karnevaaleille. Muutaman tunnin päästä alettiin sielläkin jo paikkoja purkamaan. Paluumatkan tunnelma Lantikassa, josta katolle köytetty teatterilava teki jotensakin epävakaan, oli hämmentävän epätodellinen - liian vähän unta, liikaa ravetusta, kaksi isoa tapahtumaa ja sateen jälkeen monissa eri väreissä kylpevä taivas. Viikonloppu oli ollut varsin tapahtumarikas, lievästi sanoen. Kaikkine pikkuisine puutteineenkin ‘Con ja Karnevaalit olivat molemmat vierailemisen arvoisia.
Yhteenveto
Karnevaaleja tuntui vaivaavan se, että kunnollista kohokohtaa ei ollut, ellei päivän huipentumana pidetä loistavaa mättönäytöstämme. En tosin paikalla viihtynyt lauantainakaan kuutta tuntia enempää, koska Ropeconin saunaan piti suorittaa vierailu. Mitään viimevuoden loistavan etnomusiikkiyhtye Gjallarhornin ja jonglööriryhmä Tulikansan yhteisesityksen kaltaistakaan ei ohjelmassa ollut, mikä oli todella sääli.
Ropecon on aina Ropecon: ei siellä todennäköisesti mitään hienoa tai hyödyllistä saa aikaan, mutta pitää sinne joka tapauksessa mennä. Tuttujen ja tuntemattomien larppaajien keskellä riittää aina tekemistä. Tämän vuoden tapahtuman jälkeen legendat ja villit huhut kertovat eeppisistä Legowars-sodista, kumikanoista, suurista joukkotappeluista pihalla sekä tietysti vessareiveistä.
© 1996-2004 Harmaasudet ry