Reissu Ylistaroon 4-5.9.1999 (A 3/99)
Susia pyydettiin esiintymään Etelä-Pohjanmaalla järjestettävään historiatapahtumaan, ja niinpä lähdimme sinne kahden auton voimin.
Matkaan lähtivät toisessa autossa minä, meep, Minibaari ja Heikki, sekä toisessa Hukka, Arwen, Pena ja Sportti. Paluumatkalla Hukka ja Arwen eivät enää kestäneet takapenkkiään, joten vaihdoimme takapenkkiläiset toisinpäin.
Päätimme, että kun kerran johonkin lähdemme, hyödynnämme matkankin jollain tavalla. Poikkesimme siis katsomaan Rapolan linnavuorta, joka on yksi Suomen suurimmista ja oli aikanaan Hämeen keskus. Paikka oli upea ja viihdyimme siellä pitkään auringossa makoillen, jousella ammuskellen ja susipolitiikkaa puhuen. Syötyämme jatkoimme matkaa ja saavuimme illan suussa perille, eksyttyämme ainoastaan Seinäjoen keskustassa. Emme Arwenin kanssa olleet millään uskoa, että pitäisi vain ajaa suoraan eteenpäin, vaikka viitat niin sanoivat. Lopulta Hukka sai meidät vakuutettua ja kohta saavuimmekin Ylistaroon emäntämme ja seuraavan päivän tapahtuman pääjärjestäjän Taina Hautamäen luokse.
Illalla menimme ulos talon edessä olleelle upealle nurmikentälle harjoittelemaan seuraavan päivän esitystä. Juuri kun mättönäytös alkoi olla suunnilleen kunnossa, katkesi toinen miekoistamme. Oli aika pitkä matka hakea uutta. Olimme jo ehtineet kehitellä monenlaisia kummallisia varasuunnitelmia mätöstä jousella ja miekalla, kun kävi ilmi, että Taina tunsi erään sepän lähettyviltä. Sepälle soitettiin, hän lupasi katsoa miekkaa ja Taina lähti kyyditsemään Sporttia ja Minibaaria tämän luokse. Koska ulkona ei ollut enää ihmeemmin tekemistä ja alkoi tulla kylmä, päätimme muut mennä sisälle. Kokeilimme ovea ja totesimme se olevan lukossa. Yläkerran parvekkeelle olisi ollut teoriassa mahdollista kiivetä ja ikkunatkin olivat aika huterat, mutta lopulta kuitenkin tyydyimme etsimään vara-avainta ja sen jälkeen turvauduimme yhteislauluun. Vasta tunnin päästä, Lammaslaulun alkaessa, auto palasi. Seppä oli ajanut puolisen tuntia pajalleen ja takaisin, jotta miekka saatiin korjattua. Hyvin se sitten näytöksen kestikin.
Seuraavana päivänä siirryimme naapurikylään Isonkyröön, jossa tapahtuma pidettiin. Tapahtumapaikka oli Isonkyrön keskiaikaisen kivikirkon kupeessa. Harmittaa, etten ehtinyt kirkossa pistäytyä. Kannattaa käydä, jos satutte Vaasan tienoilla pistäytymään. Se on kuulemma hieno. Esiintymässä oli samoja ihmisiä, jotka olivat olleet Sommelon muinaismarkkinoilla edellisenä viikonloppuna: muinaismusiikkiyhtye Tsakku ja Fredrik Koivusalo. Molemmat ovat tietääkseni Vaasasta, joten tällä kertaa olimme heidän kotiseudullaan.
Pohjanmaalla on rikas historia, ja tapahtuman tarkoituksena olikin historiainnostuksen herätteleminen noilla seuduilla. Tapahtuman avannut alustaja pohjusti kertomalla alueen historiasta; hänen kertoessaan siitä, miten ihmiset muuttivat alueelle, huomasimme kulkeneemme samaa Hämeestä pohjoiseen vievää reittiä, jota ihmiset tuhat vuotta sitten käyttivät. Esitelmän jälkeen ihmisillä oli mahdollisuus nähdä tuon ajan toimintaa käytännössä. Tsakku lauloi ja me teimme käsitöitä. Välillä mätettiin ja sitten opetettiin ihmisiä tanssimaan. Kiitettävän paljon ihmiset tulivat kaikkeen mukaan ja kyselivät kaikenlaista. Koko tapahtuma oli varsin onnistunut. Luulen, että historiainnostus sielläkin todella herää. "Yleisö" oli kaikenikäistä ja kaikki yhtä innostuneita. Mummot muistelivat joskus osanneensa tehdä lautanauhaa ja nuoremmat tuskailivat rautapaidan painoa. Tapahtumalla oli myös paljon julkisuusarvoa ja meistäkin haluttiin ottaa kuvia milloin kivikirkkoa, milloin järvimaisemaa vasten.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pian oli aika lähteä kotiin. Menomatkalla olimme sentään soittaneet molemmissa autoissa Eppuja, mutta nyt raikasivat Aarne Tenkanen ja Raptori, Penan vaatimuksesta. Lisäksi osuimme viikonlopun paluuruuhkaan ja olimme eksyä Turkuun. Tästä huolimatta viikonlopusta jäi hyvä mieli. Jos kaikki tapahtumat olisivat yhtä hyviä, niissä voisi käydä vaikka joka viikko.
© 1996-2004 Harmaasudet ry