Ragnarök
Tällä palstalla Skoll kirjoittaa muinaisista viikinkien jumalista ja heidän edesottamuksistaan. Aloitamme kuitenkin lopulla - maailman lopulla.
Ragnarök oli viikinkien uskomuksien mukaan maailmanloppu - viimeinen taisto jumalten ja jättiläisten välillä. Ragnarökiin johtavat tapahtumat saivat alkunsa, kun Loki, kepposten ja ilkeyksien jumala, aiheutti Balderin, rakkauden, valon ja hyvyyden jumalan kuoleman. Koska kaikki rakastivat Balderia ja halusivat kostoa, tuomittiin Loki syvyyksiin kituumaan kunnes maailma tuhoutuisi. Loki sidottiin hänen poikansa sisälmyksillä ja hänen kasvojensa kohdalle laitettiin käärme, jonka suusta tippui polttavaa myrkkyä. Lokin rakastava vaimo Sigryn jäi kuitenkin hänen luokseen keräämään myrkkyä kulhoon, mutta aina kun kulho täyttyi ja Sigryn joutui tyhjentämään sen, osui myrkky Lokin kasvoille.
Tuli kuitenkin aika, kun Loki pääsi vapaaksi ja kostoksi hän halusi tuhota kaikki jumalat. Hän lähti jättiläisten luoksi, keräsi siellä armeijan ja aikoi hyökätä Asgardiin, jumalten kotiin. Mereltä hän tuli, laivalla, joka oli rakennettu kuolleiden miesten kynsistä, mukaanaan kaikki Jotunheimin jättiläiset. Bifrostia - Asgardiin johtavaa sateenkaarisiltaa - pitkin tuli Surtr loimuavalla miekallaan ja häntä seurasivat kaikki Muspelheimin tulijättiläiset. Fenrissusi mursi kahleensa, Garm jätti Helin portit ja maailmankäärme Jormungandr nousi maailmanmerien syvyyksistä - kaikki jumalten viholliset olivat kerääntyneet yhteen.
Odin oli tiennyt tuhon päivän koittavan jo maailman synnystä lähtien ja hän oli kerännyt saleihinsa kaikki mahtavimmat soturit. Nyt kaikki Valhallan ovet avautuivat ja jokaisesta astui ulos satoja sankareita. Odinin johdolla jumalat ja sankarit Valhallasta marssivat viimeiseen taistoon.
Taistelu kesti kauan. Lopulta jumalten häviö oli silti selvä. Fenrissusi söi Odinin, mutta kuoli itse Odinin pojan Vidarin keihääseen. Thor taisteli Jormungandria vastaan ja tappoikin sen, mutta kuoli hetkeä myöhemmin myrkkyyn, jota maailmankäärme oli levittänyt ympärilleen. Sodan jumala Tyr taisteli Garmia vastaan, Heimdall Lokia ja Frey Surtria, mutta jokainen heistä kuoli. Lopulta, kun melkein kaikki olivat kuolleita, sytytti Surtr maailmanpuun tuleen ja tuhosi siten koko kaikki maailmat.
Muutamat jumalista jäivät kuitenkin henkiin, mm. Odinin poika Vidar. Myös Balder nousi kuolleista. Henkiin oli jäänyt myös kaksi ihmistä, Lif ja Lifthasir, joista syntyi uudelleen ihmisrotu.
Kertomuksien mukaan Ragnarökia edelsivät jo kauheat ajat. Jumalat näkivät painajaisia, ihmisten maailmassa veli tappoi veljen ja uskollisuus omaa kansaa kohtaan - jota viikingit arvostivat kovasti - oli hävinnyt. Ennen Ragnarökia kaksi Fenrissuden jälkeläistä, Sköll ja Häti, söivät auringon ja kuun, ja ihmiset saivat kokea kolme vuotta kestäneen talven, Fimbulvintrin, jonka aikana suurin osa ihmiskunnasta kuoli nälkään.
Viikingit olivat siis koko ajan tietoisia siitä, että loppujen lopuksi kaikki tuhoutuisi. Kuolemanjälkeiseen elämään uskottiin, ja jokaisen soturin unelma oli päästä Valhallaan Odinin luokse, mutta ei uskottu mihinkään ikuiseen onneen ja hyvinvointiin kuiten kristinuskossa. Myöhemmin tosin, juuri kristinuskon vaikutuksesta, alettiin uskoa siihen, että Ragnarökin jälkeen syntyisi kuitenkin uusi ja parempi maailma, jonka johtoon nousisi 'Hän, jonka nimeä ei saa mainita'.
Entäs onko Ragnarök ollut jo? Usko vanhoihin jumaliin on kuollut. Uskollisuus omaa kansaa ja maata kohtaan merkitsee harvoille enää mitään aikana, kun kaikki haluavat olla Euroopan kansalaisia, maailman kansalaisia. Aurinkoa silti näkeen vielä vähän väliä, mutta Fimbulvintr saattaa kyllä olla tulossa - ydinsodan jälkeen aurinko häviää näkymättömiin ja ydintalvi kestää kyllä pidempää kuin tavallinen talvi. Viikinkien uskomuksien mukaan Ragnarök ei ihan vielä ole tullut, mutta ei se enää kaukana voi olla.
© 1996-2004 Harmaasudet ry