Moomin LARP I - Hattivattien vastaisku
Viikinkilarpin jatkoilla joku sai vuoden idean; järkätäänpä larppi muumeista, eikä mitään killeriä vaan ihan vakavahenkinen yritys. Tai no, niin vakavahenkinen, kuin muumeista on mahdollista järjestää.
Tuumasta toimeen, peliä alettiin suunnitella ja pelipaikkaa etsiä. Suunnittelutiimi vaihtui hiukan kesken kirjoitustöiden, mutta ei se lopputulosta ainakaan parantanut. Hahmoja ei tietystikään saatu deadlineen mennessä tehtyä, vaikka niitä olikin vain noin pari kymmentä joista noin kymmenen oli hattivatteja eli asennehahmoa. Hahmoja kirjoiteltiin todella oudoissa paikoissa ja oikeita GM kokouksia ei juurikaan ollut. Suurin osa suunnittelutyöstä tehtiinkin matematiikan tunneilla (kiitos rakkaille opettajille, olette olleet hyvin ymmärtäväisiä). Pelaajien hankkiminenkin oli työn ja tuskan takana, ehkä osaltaan siksi että larppikalenterista larpin huomanneiden mailitulvaan vastattiin, jos ei nyt ihan törkeästi niin ainakin asiattomasti. Tiedä sitten olisiko se harmaasusien nimi siinä ilmoittautumisessa ollut liikaa, vai siinä että juuri samaan aikaan oli Crion josta kiinnostusta ainakin olisi löytynyt.
Pelipaikka löytyikin ja geeämmät menivät sinne katsomaan/viimeistelemään. Aika tottakai loppui kesken ja 15 min ennen pelaajien saapumista geeämmät miettivät paikalta häipymistä. Se ei kuitenkaan onnistunut koska eräs aktiivinen Kirkkonummelainen laittoi erään GMistä käsiraudoilla kiinni sänkyyn ja lähti polkemaan avaimien kanssa parin kilometrin päähän hakemaan takkiaan. Kun muut Geeämmät olivat saaneet minut ruoskituksi kumihännällä ja irti siitä pirun sängystä, niin olikin jo aika aloittaa pelaajien brieffaus. Ongelma oli vain siinä että kaikki geeämmät olivat todella väsyneitä eivätkä ne päänsärkylääkkeet ainakaan selvittäneet pelinjohtajaparkojen päätä. Kun paikalta vielä jäi puuttumaan pari oleelista hahmoa, niin valitettavasti peliin jäi kovin vähän pelattavaa. Asenteellisemmat larppaajat lähtivät vielä samana yönä metsään hämyilemään ja nukkumaan teltoissa, enemmän tervejärkiset jäivät ahdistelemaan toisiaan sisätiloihin. Yöllä metsässä haahuilu hattivattien ja mörön seassa oli ainakin joidenkin mielestä hauskaa ja yöllä oli myös muumilaakson syndikaatin kokous. Kaikki pelaajat menivät kuitenkin suhteellisen säädylliseen aikaan nukkumaan, paitsi mörköä pelaava GM joka sai nukkua 2 tuntia ja sen jälkeen kulkea parin kilometrin matkan muumitalolle leipomaan kurpitsa(persikka)piirakkaa. Onneksi kukaan paikalla olevista mundiksista ei pahemmin pelästynyt kun tummaasuinen hahmo tuli sisään ja alkoi vatkata ikivanhalla pärinäsurinalla kermaa.
Peli alkoi jo aamuyöllä. Silloin oli muumilaakson pahojen poikien kokous jossa oli tarkoitus miettiä muumilaakson "mafian" tulevia juttuja, valitettavasti kokouksesta ei oikein tullut mitään, mörkö ainoastaan vaati kukkakimppua, koska oli ihastunut kauniisiin esineisiin. Muumilaakson pahoihin poikiin kuuluivat postihemuli, joka varasteli ja luki kirjeitä, Tuutikki, joka oli anarkisti ja salakuljetti muumilaaksoon hattivatteja luodakseen kaaosta, Haisuli joka kiristeli ja työnsi nenäänsä kokoajan sinne minne se ei missään tapauksessa kuulunut ja tietysti mörkö, joka ei sittenkään ollut paha, ainoastaan väärinymmärretty ja suhteessa muumimammaan. Yöllä metsässä oli kulkijoita monta, kuten karannut Mymmelin tytär, kasa Hattivatteja ja tietysti yöpartiossa kulkeva poliisihemuli. Poliisi ei kuitenkaan saanut odotetusti ketään kiinni, mutta olihan sellainen kiva olla olemassa.
Aamulla metsässä olijat heräsivät siihen että hattivatit sähköistivät telttoja ja haisuli huusi kuin palosireeni varoittaakseen kaikkia hattivatti-invaasiosta. Ja aamupäivällä tulivat muumit. Metsän rauhan rikkoi niiden hauskat leikit ja äänekäs puhe. Sekä tietysti Pikku myyn valitus siitä että se joutui kantamaan painavaa kurpitsapiirakkaa ja vadelmamehua. Postihemuli jakoi muumilaakson asukkaille kirjeitä ja lähetyksiä, kuten esimerkiksi Nuuskamuikkuselle tämän viinat. Muumeilla oli monia mielenkiintoisia puheenaiheita, kuten postiryöstöt ja muumimamman syntymä- päivät. Jopa taikuri sattui paikalle onnittelemaan päivänsankaritarta.
Metsän maisemat olivat kauniit, vaikka mörkö sattuikin ulvomaan silloin tällön yksinäisillä vuorilla. Vilijonkka löysi Nuuskamuikkusen piilottamat viinat ja otti huikat, tuloksena hauskempi Vilijonkka. Metsässä riehui irrallaan myös pari näkymätöntä päästäistä, jotka varastelivat hattuja.
Muumilaaksoon tullut vieras eli kaivoshemuli kertoi myös että yksinäinen vuori oli räjähdyspisteessä ja tästäkös muumit vasta pelästyivät. Muumi- laakso piti pelastaa! Pitkään miettyään muumit kysyivät apua Taikurilta joka kertoi voivansa auttaa muumeja estämällä tulivuoren purkauksen, mutta vain jos saisi voimansa takaisin, johon hän tarvitsi näkymättömiä päästäisiä, mutta miten näkymätön päästäinen saadaan kiinni.. Lopulta muumilaakso kuitenkin pelastui ja päivä samoin, sillä ilmeisesti muumimamman syntymäpäivät vaikuttivat muumipeikkoon niin vahvasti että tämä päätti sittenkin olla lähtemättä pois muumilaaksosta Tuutikin kanssa maailman merille.
Pelissä taisteltiin myös muumilaakson hallinnasta ja etsittiin kadoinneita esineitä. Vilijonkka joi sinisestä pullosta ja humaltui, söpöiltiin, mörkö ulvoi yksinäisillä vuorilla, syötiin kurpitsapiirakkaa sekä juotiin vadelmamehua, varasteltiin hattuja ja oltiin muuten vaan nuuskamuikkusia. Pelin asenteellisin ihminen oli se sankari joka saapui edellisenä iltana noin 0400 Crionista ja tuli seuraavana aamuna muumipapaksi. Ei peli nyt sittenkään ihan täysi katastrofi ollut ainakaan kun kuuntelee pelaajien kommetteja, kuten haisuli ytimekkääti kiteytti yönsä hattivattiteltassa: "Pornoa ja kylmää hikeä".
Pelipaikalta löytyi periaatteessa kaikki muumilaakson asukkaat ja pelaajat onnistuivatkin eläytymään hyvin hahmoihinsa mikä ei välttämättä ollut yhtä helppoa kuin joissain muussa larpissa koska ei pelattu edes ihmistä, toisaalta vähän heikompiakin esityksiä siedettiin koska peliä ei ollutkaan tarkoitus pelata aivan vakavalla naamalla. Trashaaminenkin jäi itseasiassa onneksi yllättävän vähäiseksi, mikä oli tunnelman kannalta hyvä.
Peli ei siis loppujen lopuksi kovin pahasti kaatunutkaan, mutta toki on totta että geeämmien olisi ehkä pitänyt tehdäkin jotain, juoni ja pelaaminen kun loppuivat vähän turhankin lyhyeen. Ainakin Geeämmillä oli hauskaa jos ei muuta, mutta tuo taitaa siltikin olla hiukan kestämätön idea larppien suunnittelusssa. Ottakaa opiksenne, mekin otimme.
© 1996-2004 Harmaasudet ry