Miesten vaatetus Skandinaviassa
Viikinkiajalta on peräisin vähän varsinaisia vaatelöytöjä, joten suurin osa tiedoistamme tuon ajan vaatetuksesta on peräisin kuvista ja kertomuksista sekä vaatemuodin kehittymisen tutkimuksesta. Pukeutumisessa on ollut myös alueellisia eroja. Tässä esitelläänkin viikinkimiesten vaateparren perusosia hyvin yleisellä tasolla. Näitä voidaan pitää suhteellisen yleispätevinä suuntaviivoina tuon ajan vaatteita suunniteltaessa ja valmistettaessa. Tarkempia tietoja esimerkiksi koristeaiheita ja muita yksityiskohtia varten löytyy laajemmin asiaa käsittelevistä lähdeteoksista.
Vaikka tavallinen kansa viikinkiajalla pukeutuikin pääasiassa yksinkertaisen käytännöllisiin vaatteisiin, näkyi tuollakin ajalla jonkin verran pukuloistoa. Rikkaammat miehet, soturit, päälliköt ja kauppiaat antoivat varallisuutensa näkyä kunnolla vaatteissaan ja koruissaan.
Vaatekerta
Alimmaisena oli päällä yleensä pellavainen, reisiin asti ulottuva hihaton aluspaita. Alushousuina toimivat joko lyhyt- tai pitkälahkeiset löysät housut, jotka on yleensä tehty joko pellavasta tai puuvillasta.
Näiden päälle yleensä puettiin hieman paksummasta kankaasta tai nahasta tehdyt housut. Viikinkiajan Ruotsissa tuntuivat olevan muodissa varsin leveät housut, jotka sitten sidottiin pitkillä nauhoilla pussittamaan polven alapuolelta.
Alustunikan päälle laitettiin varsinkin kylmällä säällä paremmista materiaaleista tehty päällystunika, joka varsinkin rikkailla miehillä saattoi olla runsaasti koristeltu reunoiltaan ja tehty kalliilla värjätystä hienosta kankaasta. Tunikat ulottuivat yleensä puolesta reidestä alaspäin tarkoituksesta riippuen. Vyöt olivat yleensä nahkaa ja melko kapeita.
Päällystunikan päälle saatettiin pukea hieman 1800-luvun husaarien takkeja muistuttava polvipituinen edestä kiinni napitettava takki. Tämä oli yleensä tehty hieman paksummasta kankaasta ja mahdollisesti myös koristeltu värikkäämmillä kangasnauhoilla, jotka samalla vahvistivat takkia.
Kylmällä säällä tai sateella päälle puettiin myöskin villakankainen, paksu viitta. Tämä oli yleensä tehty suorakaiteen muotoisesta kangaspalasta, joka kiinnitettiin olalle vahvalla soljella.
Päässä saatettiin pitää jonkinlaista lakkia, ja esimerkiksi viikinkiaikaisen Birka-kaupungin alueella suoritetuissa kaivauksissa on löydetty paljolti tonttulakkia muistuttavia karvahattuja, joissa oli leveä karvareunus ja pitkä hiippa. Kengät olivat nahkaa, ja varreltaan yleensä melko lyhyitä.
Värit, kankaat ja koristelu
Yleensäkin vaatteiden koristelu ja materiaalien näyttävyys ja laatu riippuivat varsin paljon. Köyhät joutuivat valmistamaan ja värjäämään kankaansa itse, mutta todella rikkailla taas oli varaa teettää vaatteensa vaikkapa kalliista ja hienoista itämaisista silkeistä.
Useimmiten alusvaatteet ja housut olivat vähemmän näyttävistä kankaista tehtyjä, kun taas tunika oli sitten sitäkin koristellumpi. Lisätietoja viikinkiaikaisten vaatteiden teossa käytettävistä materiaaleistä löytyy tässä käsikirjassa olevasta tekstistä naisten vaatteista.
Korut
Viikinkiajalla myöskin miehet käyttivät koruja. Varallisuus kulki näppärästi hopeisissa rannerenkaissa ja kaulassa roikkuva Thorin vasara tai risti kertoi paljon uskonnollisesta vakaumuksesta. Varsinkin viikinkisotureille näyttäminen paljojen korujen ja kalliiden vaatteiden muodossa oli tärkeää, sillä soturit saivat yleensä palkkionsa erilaisten korujen ja muiden arvoesineiden muodossa. Mitä rikkaammin oli pukeutunut, sitä menestyksekkäämpi soturi luultavasti oli kyseessä.
© 1996-2004 Harmaasudet ry