Metsänpeitto Eriksdalissa 2.-4.5.
En olisi koskaan voinut edes aavistaa sitä tuskaa ja työmäärää, mikä hartioilleni kasaantui päätettyäni kirjoittaa aivan ikioman larpin. Huhtikuinen koulunkäyntini jäi melkoisen olemattomaksi yrittäessäni sen sijaan selvittää rautakauden lopun Suomen elämää, uskomuksia ja tapoja ja kirjoittaessani hahmoja kuumeisella kiireellä.
No, Metsänpeitoksi nimeämäni tekele valmistui ennen pitkää. Hahmotkin sain toimitettua jopa saman viikon alussa... Pelipaikkana toimi kotitaloni lähistöllä sijaitseva mökkimme noin 10 kilometrin päässä Porvoosta. Odottelin perjantaita, jolloin peliin kutsumieni Susien oli määrä saapua, hienoisella jännityksellä - lupa pelin järjestämiseen oli nimittäin 18-vuotislahjani ja pelko mökkimme muodonmuutoksesta kyti sisälläni huolimatta kaikesta luottamuksestani Susiystäviini.
2.5.
Perjantai saapui samoin kuin useimmat Hurtista - kuka omine kyyteineen, kuka linja-autolla. Ajelin bussipysäkille porukkaa vastaan ja odottelin siellä aikani.
No, bussi saapui. Jonkinsorttisen hahmotusvirheen vuoksi joukkio jäi kuitenkin edelliselle pysäkille, jolta ei Luojan kiitos oikealle sellaiselle ole matkaa 300 metriä enempää... Kaiken varmistukseksi päätin kuitenkin kysäistä bussikuskilta, mahtoiko edellisellä pysäkillä jäädä kyydistä suurikin joukkio. Kuljettajan ilme jostain kumman syystä oli oudon kärsivä kun hän totesi hyvin painokkaasti "No jäi tosiaankin!"
Perjantai-ilta kului vidota kuvatessa ja kuvia räpsiessä varsin rattoisasti. Hirsimökin pihamaalla oli tunnelmaa, kun miekat kalisivat ja laulu ja tanssi raikuivat. Tähtikirkkaassa illassa juttelimme ja oleskelimme enemmän tai vähemmän toistemme seurassa.
3.5.
Lauantaipäivä oli varattu varsinaiselle pelille. Paikalle saapui myös muutamia larppaamisesta kiinnostuneita porvoolaisia kavereitani. Noin vuoden 1000 Suomeen sijoittunut peli onnistui yli odotusten ainakin jälkikäteen saamastani palautteesta päätellen. Sää suosi eikä ruoastakaan ollut puutetta muonitusmestarina toimineen äiteliinini ansiosta.
Jokivarren kylästä kotoisin oleva metsästysmatkalla oleva joukkio törmäsi metsässä kaikenlaiseen ja hoiti siinä sivussa keskinäisiä suhteitaan. Maahisille ja haltijoille uhrattiin, peikkojen kanssa käytiin kauppaa ja eksyipä paikalle kummallinen, kaukaa idästä saapunut kauppiasseuruekin.
Myös lauantai-ilta kului jutustelun merkeissä. Ikävä yllä sää kääntyi huonommaksi, joten ulkosalla ei enää suuremmin viihtynyt. Lämpimässä mökissä nukkuneet leimasivat puolijoukkueteltan uumeniin kömpineet auttamattoman hulluiksi itsemurhakandidaateiksi...
4.5.
Sunnuntaiaamun reippaan siivouksen jälkeen oli aika kerätä kamppeet ja painella takaisin kotiin. Viimeisiä tavaroita pakattiin kyytejä odotellessa. Ehtivätpä jotkut vielä vetää miekkansakin esille enkä anna tietenkään unohtaa syntymäpäiväkakkuani. Jälkikäteen sain kuulla varsin elävän kuvauksen saman bussikuskin ilmeestä tämän pysäyttäessä ajokkinsa Eriksdalin risteykseen ja huomatessa, ketkä pysäkillä odottivatkaan... Myös porvoolaiskaverini kertoi, kuinka hänen äitinsä oli kyseisen pysäkin ohi ajettuaan hetken miettinyt, mitä ihmeen porukkaa sillä seisoi, mutta sitten muistanut "sen liveroolipelin olleen niillä tienoin".
Yleiskuva Metsänpeitosta tuntuu jääneen positiiviseksi. Itseään on kyllä pakko pitää pikkaisen tärähtäneenä, kun moisen häppeningin järjestämiseen ryhtyy... Larpin kirjoittaminen yksin kuluttaa ihmisen varsin nopeasti täysin puhki, vaikkei pelissä olisi "kuin" 20 hahmoa. Kaikesta huolimatta ainakin minulla oli varsin mukavaa. Uskallan jo elätellä toivoa syksyisestä viikonlopusta mökillämme kutsupelin muodossa - ainakin kotoiset keskustelumme ovat alkaneet tuottaa tulosta. No, aika näyttää, mitä tuleman pitää.
© 1996-2004 Harmaasudet ry