Marppaajan käsikirja
Marppi on sanasekasikiö joka tulee sanoista maanantai ja larppi. Kyseessä on susien järjestämä tapahtuma jossa muutama Harmaasusi kirjoittaa pienimuotoisen live-roolipelin noin 30-50 henkilölle. Kuka tahansa saa periaatteessa kirjoittaa marpin. Jos haluat kirjoittaa Marpin ota yhteyttä Harmaasusien Marp-vastaavaan. Hahmokuvaukset eivät ole välttämättä kovinkaan tarkkoja, vaan enemmän jätetään pelaajan itsensä päätettäväksi. Usein pelaajalle annetaan myös tehtäväksi luoda itse hahmonsa sukulais- sun muut suhteet, vähän ennen peliä.
Live-roolipelaamisessa on kaksi pääpointtia: se että itsellä on hauskaa ja se että kaikilla muillakin on hauskaa. Näiden molempien saavuttamiseen on moniakin teitä, mutta Harmaasusien tyyli on mahdollisimman suuri eläytyminen eli kaikki tehdään niinkuin se oikeasti tehtäisiin, tietyissä rajoissa tottakai. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että mitään virallista "off-gamea" eli pelin hetkeksi pysäyttämistä jonkin asian tarkistamiseksi, ei ole. Pelin ulkopuoliset asiat hoidettakoon peliä ennen tai sen jälkeen tai ainakin poissa pelialueelta. Jos on aivan pakko kysyä jotain peliin liittyvää, niin peliä ei tarvitse pysäyttää, vaan sen voi tehdä vaivihkaa ja hiljaisella äänellä, jottei muiden eläytyminen häiriintyisi. Harmaasudet järjestävät vuoden 1998 alusta kaikki marppinsa oikeassa historiassa, joka tarkoittaa käytännössä sitä että ei enää magiaa eikä outoja otuksia. Lisäksi pelit pitää sijoittaa johonkin aikaan ja paikkaan.
Kohtelias marppaaja on henkilö joka pitää hauskaa marpeissa, mutta ottaa huomioon myös muut pelaajat. Ennen marppeja on ollut tapana vaihtaa vaatteita ja laittaa ne säilytykseen, sekä valmistella peliasioita sisätiloissa pelialueen lähellä. Kohtelias marppaaja ottaa muut huomioon koko ajan eikä esim. kiusaa ylirasitettua pelinjärjestäjää tyhmillä kysymyksillä. On sanomattakin selvää että kukaan itseään ja ennenkaikkea muita kunnioittava marppaaja ei ohittele jonoissa ja ottaa kokoajan huomioon muut pelaajat. Kohteliaisuus on koko ruoka.
Kun pelinjärjestäjä pitää alkuselostuksen kannattaa kuunnella koska kaikki mitä hän sanoo on hän itse valinnut huolella juuri pelaajan korville. Kohtelias marppaaja ei kerro vitsejä parhaalle marppaajakaverilleen eikä myöskään huutele hauskoja juttuja tai keskeytä pelinjärjestäjää mainitakseen miten Skotlannissa vuonna 600 eivät Skotlantilaiset kyläpapit käyttäneet mustaa tunikaa kastetilaisuuksissa. Jos pelinjärjestäjä on menettänyt yöunensa pelin takia, niin vähin mitä pelaaja voi tehdä, on kunnioittaa häntä sen verran, että kuuntelee edes mitä henkilöllä on sanottavaa. Kohtelias marppaaja ei pelottele ohikulkijoita ja vastaa asiallisesti tyhmiinkin kysymyksiin joita häneltä kysytään. Kohtelias marppaaja ei tietenkään huutele ohikulkijoille asiattomia tai riko törkeästi liikennesääntöjä. Hän edustaa jatkuvasti sekä itseään että Harmaasusia että kaikkia live-roolipelaajia.
Pelatessaan marppaaja ottaa muut huomioon. Hän ei pilaa hyvää eläytymistä huudellen kovaan ääneen "off-game" tai "pelinjärjestäjä" vaan hoitaa tälläiset asiat kahdenkesken. Kohtelias marppaaja ei tapa toista hahmoa heti pelin alussa, vaikka hahmo tekisi miten. Sen lisäksi että tällöin tapetulle tulee paha mieli, niin tappaja saa aivan turhaan huonoa mainetta. Taistelua ei tietenkään voi käydä oikealla volyymillä, koska muuten ensiapuvastaava olisi ylityöllistetty. Harmaasusien virallinen linja on että kaikki saavat taistella millä tahansa aseilla, mutta vain niin nopeasti kuin turvallisesti osaavat aseitaan hallita. Niinkauan kuin "mättölisenssiä" tai jotain vastaavaa ei ole kehitetty, sopiva nopeus jätetään pelaajien harteille. Tärkeintä on se että hallitsee aseensa sen verran hyvin että kenellekään ei käy pahasti, eli järjenkäyttö on sallittua, jopa suositeltavaa. Yliteatraaliset iskut ovat ihan hyvä tapa toteuttaa taisteluita jos toinen osapuoli on kokemattomampi kuin itse. Live-roolipelaamisessa ei ole kysymys voittamisesta ja joskus on ihan hyvä että Daavid voittaa Goljatin tai päinvastoin. Vaikka joku isku ei riittäisi tappamaan, niin voi tunnelman kannalta olla hyvä että siihen kuolee tai päinvastoin, mutta harkinta on tässäkin asiassa tärkeää. Marpeissa, kuten muussakin live-roolipeleissä pitää osata valita ne taistelut jotka häviää. Vaikka taistella voi aika kovaa, niin hyvä pelaaja ottaa tässäkin vastustajan huomioon ja iskee vain niin lujaa kuin on sopivaa. Aseetonta maassamakaavaa ei varmastikaan tarvitse lyödä kovin lujaa.
Kohtelias marppaaja antaa aina vastustajalleen mahdollisuuden. Hän tietää että keskiajallakaan eivät kaikki olleet niin verenhimoisia että aina viiltävät maassamakaavalta kurkun auki, vaikka hahmolla olisi tähän hyvä syy. Nykyäänkään kovin monelta ei löydy sen verran sisua että alkaisi teurastaa maassamakaavaa haavoittunutta, ellei kyseessä ole tietysti rajatapaus, mutta silti toisen tappaminen ei ole siltikään kovin kohteliasta. Kohtelias marppaaja ei silti ole tekopyhä. Hän tietää että marpeissa kuolee hahmoja pelin kirjoittajan niin tahtoessa. Periaatteessa olisi pelinjärjestäjän tehtävä kirjoittaa kaikki hahmot sellaisiksi etteivät ne heti alussa tapa ketään (ellei tämä kuulu pelin juoneen). Marpeissa hahmot on kuitenkin usein kirjoitettu melko suurpiirteisesti, joten jää pelaajan tehtäväksi huolehtia omalta osaltaan että peli ei kaadu aivan heti alettuaan. Kokenutkaan pelinjärjestäjä ei ole voinut koskaan ottaa kaikkia mahdollisuuksia huomioon ja peleissä tapahtuu aina yllätäviä asioita, ja juuri sehän on live-roolipelien suola. Marpeissakin hahmojen tappaminen on täysin hyväksyttävää, mutta sen voisi hoitaa pelin loppupuolella että tapettavalla olisi edes vähän pelattavaa. Kohteliaalla marppaajalla on aina hauskaa pelatessa ja pelin jälkeenkin. Toivottavasti kaikista susista tulisi kohteliaita marppaajia.
Normaali marppi menee enemmän tai vähemmän tähän tapaan: Kokoontuminen bussin 62 lähtöpaikalle Helsingin rautatieaseman bussipysäkillä. Siellä tavataan tuttuja ja ollaan sosiaalisia. Tämä jatkuu bussissa parinkymmenen minuutin ajan. Sitten siirrymme sisätiloihin jossa on yleensä jotain pientä syötävää, vaatteiden vaihtoa ja hahmojen jakelua. Vielä ulkona jutellaan tavallisista asioista, mutta aletaan jo miettiä miten hahmo mihinkin suhtautuu. Kun kaikki ovat saaneet hahmonsa niin alkaa alkuselostus eli pelaajille kerrotaan pelin aika ja paikka ja yleistä tietoa. Kaiken lisäksi porukat jaotellaan ryhmiin ja kerrotaan ryhmien juonet. Tämän jälkeen siirrytään metsään eri porukoissa ja siellä aletaan olla hahmossa heti kun siltä rupeaa tuntumaan eli yleensä lähes heti. Pelinjärjestäjältä voi kysellä kaikkia peliin liittyviä asioita, mieluiten kuitenkin jossain hiukan sivummalla. Pelit yleensä kestävät noin pari-kolme tuntia tai niin kauan kuin tekemistä riittää. Peli lopetetaan siten että pelinjärjestäjä huutaa isolla äänellä "HOLD" ja siirtyy pois metsästä takaisin sisätiloihin odottamaan loppua porukkaa. Myös kaikki joiden hahmot ovat esimerkiksi kuolleet tai karanneet pelialueelta kadonneet menevät sinne muita odottelemaan. Suurempaa pelin juonien selitämistä eli jälkiselvitystä ei yleensä järjestetä, vaan pelaajat vain lähinnä kyselevät toisiltaan juonista. Usein pelin jälkeen osallistujille tarjotaan pullaa ja siellä ollaan sosiaalisia ja hoidetan mahdolliset tiedotukset. Esimerkki aikataulusta: Kokoontuminen kello 16. Bussi perillä Maunulassa joskus 16.30. Valmistaudutaan peliin 17.00, jaetaan hahmot 17.30 ja sitten päästäänkin metsään. Peli kestää yleensä johonkin 19-20 ja sitten kokoonnutaan takaisin ja painutaan kotiin.
Ohjeita marpin järjestäjälle
Marppeja saa periaatteessa kirjoittaa kuka tahansa susien jäsen ja jos haluat kirjoittaa marpin niin sinun tarvitsee vain ottaa yhteyttä Marp-vastaavaan ja sopia päivästä. Marppeja on kuitenkin kirjoitettu jo useamman vuoden ja jotain on opittu. Tässä tulee siis hiukan apua aloitteleville ja jo hiukan kokeimmille marpin kirjoittajille.
Pelistä kannataa kertoa hiukan etukäteen, ehkäpä edelisessä marpissa että ihmiset osaavat asennoitua ja varata oikeanlaisia roolivaatteita mukaan. Myös Harmaasusien postituslistalla voi kertoa marpistaan, koska sitä lukee aika moni marppaajista ja tieto leviää sieltä aika hyvin eteenkinpäin. Pelin tapahtuma-aika ja paikka kannattaa myös kertoa etukäteen jos mahdollista.
Pelin kirjoittamista ei kannata jättää aivan viime tinkaan, sillä pelin viimeistelyssä kuluu aina aikaa ja on sääli jos pelinjärjestäjä-parka menetää viimeisetkin yöunet pelin takia. Väsymys on järjestäjän pahin vihollinen joten kunnon yöunet kannattaa hankkia. Olisi hyvä jos pelin saisi kirjoitettua lähes valmiiksi noin viikko ennen sen pelaamista, koska silloin siihen voi tehdä muutoksia ja aloittaa selostuksen jo edellisessä marpissa.
Kun kirjoittaa peliä on muistettava keille sitä kirjoittaa: pelaajille. Ja tarkemmin sanottuna kaikille pelaajille. Jokaisella hahmolla tulisi olla useampia juonia tai ainakin tekemistä pelissä. Myös koko ryhmän kokoiset juonet eivät ole poissuljettuja vaan pikemminkin suositeltavia. Niin sanotut täytehahmot ovat kaikkein pahinta mitä pelaajalle voi tapahtua. Sellaiseen ei jaksa asennoitua oikein ja kiusaus huonoon pelaamiseen kasvaa. Täytehahmo on paha asia niin kaikille pelaajille jotka joutuvat sen kanssa tekemisiin kuin pelin järjestäjällekin. Älä siis kirjoita sellaisia, jos sen vain jotenkin voit välttää. Joillekin pelaajille riittää ns. asennehahmo, jolle ei ole määrätty etukäteen kuin luonne ja pelaaja improvisoi sen tekemisiä aina tilanteeseen sopivaksi. Yleensä juonten tulisi olla mahdollisimman monisyisiä ja niitä pitäisi olla paljon, tosin tämäkin riippuu hiukan pelistä. Mutta siis parempi liikaa kuin liian vähän. Jos ei tosiaankaan mitään muuta keksi niin voi antaa jollekkin vähäpätöiselle hahmolle vihiä jostain juonesta, niin tästäkin voi tulla hyvinkin keskeinen henkilö pelin kululle. Hahmojen kirjoittaminen on kuitenkin hyvin vaikea taiteenlaji jota oppii vain kokemuksen kanssa, mutta tärkein seikka on siinä että kaikilla pelaajilla tulisi olla riittävästi tekemistä. On myös huomioitava että kaikkien hahmojen tulisi olla suunnilleen yhtä voimakkaita, sillä moni peli on mennyt pieleen kun joku on leikkinyt taikavoimilla, eikä hommassa ole ollut mitään kontrollia. Vihjeeksi pelinjohtajalle annetaankin että unohtaa suosiolla magian pelistä, koska siitä ei synny kuin ongelmia. Muutenkin peleissä pitäisi simuloida mahdollisimman vähän ja Suomen lain ja hyvän maun puitteissa simuloida vain kun ei ole muuta mahdollisuutta. Pelin ulkopuoliset asiat tulisi jättää sinne minne ne kuuluvatkin, eli pelin ulkopuolelle.
Kirjoitetut hahmot ovat mukava yllätys ja viime aikoina hahmot onkin lähes aina saatu ihan paperilla. Tämä säästää alkuselostusaikaa ja vähentää pelaajien ärsyyntymistä. Kirjoitetun hahmon ei tarvitse olla pitkä, ihan muutamakin rivi voi olla hyvä, tämä riippuu aivan pelaajasta. Voi olla myös hyvä kirjoittaa ylös ryhmälle yhteinen selostus jonka ryhmä lukee keskenään niin tähän ei kulu tuhottomasti aikaa. Toki kysymyksiinkin pitää vastata jos ja kun niitä esitetään, mutta mieluiten sitten todellakin ennen peliä. Samalle paperille saa kirjoitettua useita hahmoja, jotka voi sitten leikata irti. Tämä leikkaus kannattaa suorittaa etukäteen, mutta mukaan myös kaksoiskappaleet että pelinjärjestäjällä on varakappale jos alkuperäinen hukkuu matkalla. Olisi myös hyvä pitää kirjaa kenelle antaa minkäkin hahmon jos nimittäin täytyy myöhemminkin lisätä hahmoon jotain, eikä muuten muista.
Kaikille hahmoille ei kannata varata pelaajia etukäteen, mutta alustavasti kannattaa miettiä ketkä ainakin keskeisiä hahmoja pelaavat. Jos pelaaja haluaa varmasti kunnon hahmon hänen kannattaa soittaa tai ottaa yhteyttä järjestäjään, joten ei todellakaan ole pelinjärjestäjän tehtävä juosta pelaajien perässä. Kaikki eivät kuitenkaan vaivaudu tätä tekemään joten kannattaa kirjoittaa yleensä noin nelisenkymmentä hahmoa valmiiksi ja miettiä ideoita enempääkin sillä parissa marpissa on ollut jopa yli viisikymmentä pelaajaa. Voi tietysti pelata varman päälle ja kirjoittaa reilusti ylimääräisiäkin hahmoja ja sitten karsia joitain vähemmän tärkeitä hahmoja pois.
Kannattaa järjestää asiansa siten että ehtii marppiin ajoissa, koska muuten saattaa syntyä sekaannuksia kun kirjoittajaa ei näy mailla halmeilla. Alkuselostus kannattaa aloittaa niin nopeasti kuin mahdollista että peli alkaisi mahdollisimman nopeasti. Joskus marpeissa pidetään tiedotuksia ja niitä saatetaan pitää myös ennen peliä kun kaikki ovat vielä varmasti paikalla, joten jos joku nykäisee hihasta ja ilmoittaa hoitavansa asioita niin ne kannattaa hoitaa ennenkuin aloittaa pelin alkuselostuksen. Jos pelissä on tarkoitus olla yllätysryhmiä tai muuta porukkaa jotka eivät tunne suurinta osaa muista hahmoista, esimerkiksi jos suurin osa hahmoista on kyläläisiä, mutta pelissä on myös rosvojoukko niin rosvot voi laittaa metsään jo ennen alkuselostusta, koska heitä on ihan turha pitää kuulemassa heille täysin yhdentekevää tietoa, jota heidän hahmonsa eivät edes tiedä. Kuitenkin ennen näiden metsään laittamista tulisi mainita nyt kaikille pelin aika ja paikka ja genre, sekä yleistä pelimaailmasta, jos se ei ole omamme, tai jos voi perustellusti odottaa että pelaajat eivät tiedä jotain peliin vaikuttavaa seikkaa jonka heidän hahmonsa varmasti kaikki tietäisivät. Myös pelimekaniikkaa kannattaa käsitellä nyt, jos esimerkiksi Viikingit puhuvat englantia ja muut pelaajat suomea pelissä, niin tämä olisi hyvä paikka kertoa asiasta. Tässä vaiheessa voi myös mainita, jos pelialueella on jotain pelissä, mitä siellä ei pelin ulkopuolella ole, kuten esimerkiksi puro joka on pelissä iso joki.
Ryhmän alkuselostuksen päätarkoitus on se että esitellään kuka ketäkin pelaa eli sanotaan hahmon nimi ja pelaaja astuu eteen ja kertoo jotain lyhyesti hahmostaan tai sitten pelinjärjestäjä toteaa hahmosta jotain minkä kaikki tietävät. Homman päätarkoitus on se että kaikki tietäisivät kuka heille olennaisia hahmoja pelaa, eikä tarvitse pelissä heitellä näitä suuresti vihattuja "Hei, sinä siellä" -nimiä. Kun kaikki on lyhyesti esitelty niin pelinjärjestäjä voi sanoa että luokaa suhteita ja menkää sitten metsään. Jos jotain hahmoa ei ole tehty kovin tarkasti niin pelaaja voi itse olla aktiivinen ja kehittää sille suhteita, tätä ei kirjoittajankaan tulisi rajoittaa, ellei se sitten muuta jotain todella tärkeää juonta perusteellisesti. Lähinnä suhteiden luominen on viimeinen hätäkeino jos hahmossa ei ole paljoa muuta pelattavaa, tai pelaaja haluaa värittää hieman lisää hahmoaan. Se että pelaajakin vaikuttaa hahmoonsa on suositeltavaa koska se vähentää pelinjärjestäjän työtä.
Jos pelissä on useita järjestäjiä niin heitä kannattaa sijoittaa jokaiseen suurempaan ryhmään. Peliin sen järjestäjän ei yleensä pitäisi paljoa puuttua, lähinnä vastata pelaajien kysymyksiin jotka esitetään hiukan sivummalla. Jos pelissä ei tunnu tapahtuvan mitään niin järjestäjä voi toki hiukan vihjaista jollekin hahmolle, että sinun juoniisi oli kirjoitettu sitä ja tätä, ja että nyt voisi olla hyvä aika vihjaista että noilla kauppiailla on kohtuuttoman paljon aseita esillä.
Pelinjärjestäjä lopettaa periaatteessa pelin, mutta jotkin pelaajat saattavat ennen pelin virallista lopetusta poistua pelipaikalta. Tällöin muut pelaajat jatkavat vielä peliä. Peliä ei lopeteta ennenkuin sen järjestäjä niin sanoo. Tosin jos pelissä ei ole jäljellä enää kovin monta hahmoa ja nekin ovat menossa ulos pelialueelta, niin kirjoittajan kannattaa pistää viimeistään tässä vaiheessa peli poikki. Periaateessa peliä kannattaa jatkaa niin kauan kuin pelaajat haluavat, järjen rajoissa tietysti.
Kun peli on ohi on sen järjestäjänkin homma loppu. Vielä saatttaa tietysti tulla peliin liittyviä kysymyksiä joihin on ihan kohteliasta vastata. Pelin jälkeen pelinjärjestäjä saa onnistuneesta pelistä positiivista palautetta ja vähemmän onnistuneesta ehkä negatiivista. Marpin kaltaista lyhyttä peliä on kuitenkin erittäin vaikea saada kaatumaan aivan täydellisesti, joten marpit ovat hyvä paikka harjoitella myös live-roolipelien järjestämistä. Marpin kirjoitettuaan osaa arvostaa muidenkin kirjoittamia marppeja aivan uudella tavalla. Kirjoita sinäkin oma marppi!
© 1996-2004 Harmaasudet ry