Kyynpäimiä ja karhunkynsiä
Kuten kaikkialla muuallakin, taikuutta on harjoitettu myös Suomessa. Arvostetut ja pelätyt tietäjät ovat kulkeneet täälläkin milloin metsästys- tai rakkausonnea parantamassa, milloin parantamassa - tai vaikka suutuspäissään aiheuttamassakin - sairauksia.
Taikoja tehdessä yleensä lausutaan tai lauletaan loitsuja, joiden välityksellä loitsija pyytää apua hengiltä tai jumalilta. Pakanallisina aikoina suomalaiset tietäjät kutsuivat Ukkoa, Tapiota ja muita muinaisia jumaliaan, mutta kristinuskon saadessa valta-aseman loitsujen pyynnöt suunnattiin yhä useammin neitsyt Marialle tai muille kirkollisille henkilöille.
Aina eivät luetut loitsut kuitenkaan riittäneet. Erilaisia taikaesineitä käytettiin paitsi tehostamaan loitsujen vaikutusta myös erilaisina onnenkaluina. Käärmeen käräjäkivet ovat hyvä esimerkki voimakkaista taikakaluista. Ne olivat litteitä, sileitä ja mustia kiviä, joissa oli pieniä valkoisia pilkkuja. Niiden uskottiin syntyneen piirissä sihisevien käärmeiden syljestä. Jos käräjille lähtiessä varustautui käärmeen käräjäkivillä, oli voitto varma asiasta riippumatta. Kivien uskottiin myös suojaavan kirouksilta ja lisäksi niillä painelemalla ja loitsuja lukemalla parannettiin paiseita ja ihosairauksia. Käärmeen päällä on myös uskottu olevan erityistä taikavoimaa, varsinkin jos pää oli leikattu ennen Jyrin (= pyhä Yrjänä) päivää tapetusta käärmeestä. Käärmeenpuremia parannettiin vuolemalla niihin siruja käärmeen päästä. Seinän rakoon tupaa rakentaessa pistetty kärmeenpää puolestaan piti syöpäläiset poissa talosta. Tikkuun leikatulla (keppi työnnetään käärmeenpään läpi siten että toinen pää tulee ulos avoimesta suusta ja toinen kohdasta, jossa pää on leikattu irti ruumiista) käärmeenpäällä oli myös voimia - sillä pystyttiin esimerkiksi erottamaan kaksi rakastunutta toisistaan.
Valkoisia kaurisimpukoita on myös kutsuttu käärmeen pääluiden nimellä. Niitä saadaan Intian valtamerestä Malediiveilta, tänne niitä on kulkeutunut kaupan välityksellä jo viikinkiajalla. Näillä kyynpäimillä uskottiin olevan samanlainen parantava ja suojeleva voima kuin oikeillakin käärmeenpäillä, joten ei ihme että niistä tuli suosittuja koristeita vaatteisiin ja valjaisiin. Käärme ei ollut ainoa eläin, josta tehdyissä taikakaluissa oli erityistä voimaa.
Toinen mahtava eläin oli tietenkin suomalaisten kautta aikojen kunnioittama karhu. Karhuja ei kuitenkaan tapettu yhtä surutta kuin vihattuja käärmeitä, vaan karhunkaadon yhteydessä vietettiin juhlavat karhunpeijaiset, joissa osoitettiin kunnioitusta surmatulle eläimelle monin tavoin. Karhuntaljan osaa, johon oli jätetty kynnet, kutsuttiin harjukseksi tai koppanaksi. Kun sellainen sidottiin hevosen länkien päälle, sai hevonen olla metsälaitumellaan karhuilta rauhassa. Myös kynsillä ja hampailla oli suojelevaa voimaa, josta syystä ne olivat suosittuja amuletteja. Karhun kynsi auttoi synnytyskipuihin ja kehtoon laitettuna suojasi lasta pahalta. Sillä oli myös voima tehdä tytöistä haluttavampia, josta syystä nämä pitivät usein kynttä taskussaan. Myös karhun otsaluita, kurkkutorvia ja käpäliä on käytetty loitsinnassa. Voimallisia taikakaluja ovat myös olleet ukonnuolet eli ukonkynnet, joiden uskottiin sinkoutuneen ukonilmalla taivaalta maahan. Todellisuudessa ne olivat yleensä kivikautisia kirveitä ja talttoja, mutta muinaishistoriaa tuntemattomalle kansalle samaistus Ukko ylijumalaan oli luontevampi. Niillä on paineltu paiseita käärmeen käräjäkivien tapaan ja niistä on raaputettu jauhoa, jota on sekoitettu veteen sairaiden ihmisten ja eläinten parantamiseksi.
© 1996-2004 Harmaasudet ry