Kurjuutta ja kunniaa - Vainovalkeat leiskuivat Helsingin jäähallissa
Hätä, nälkä, viha ja rakkaus olivat vahvasti läsnä Väinönlieskat-tapahtuman yhteydessä järjestetyssä Vainovalkeat-liveroolipelissä. Kalevalan juhlavuoden Väinönlieskat-päätapahtuma Helsingin jäähallissa keräsi yleisöä vähemmän kuin järjestäjä Popzoo Promotions oli odottanut. Larppaajia oli paikalla kuitenkin runsain määrin - noin 120 pelaajaa oli saapunut juhlistamaan Kalevalanpäivää liveroolipelin keinoin.
Synkeät ajat
Kalevan kylää olivat koetelleet huonot vuodet, mennyt kesä kaikista pahiten. Kovin sitä pohdittiin, miten talven yli tultaisiin selviämään. Lumi satoi maahan, vaikka osa viljastakin oli vielä korjaamatta. Kaiken keskelle saapui pohjolaisten retkue itse Pohjolan emännän johdolla kauppoja hieromaan. Kylän naiset kauhistuivat pahemman kerran, kun paikalle pelmahti joukko turkisasuisia turjalaisia, sitten resuisia mierolaisia. Millä nyt väki ruokittaisiin, kun einestä oli tuskin itselleenkään? Saarelaiskauppiaatkin saapuivat kauppaa käymään. Päälle päätteeksi tavallisesti niin äänekkäät ja puheliaat romentolaiset saapuivat hiljaisina ja likaisina metsissä harhailun jälkeen - vainolaiset olivat polttaneet hiedän kotikylänsä. Vainovalkeat paloivat kallioilla ja niemennokissa.
Taasko olivat vainolaiset täällä? Kolmetoista vuodenkiertoa sitten ne olivat vieneet Maanaviljan, kylänpäällikkö Äijön tyttären mennessään, ryöstäneet kauppapaikalta. Siellä vainolaisten keihäästä surmansa saivat myös Äijön Kylli-vaimo ja heidän poikansa Rautia sekä tämän ystävä, Sammalmäen Toivottu. Hyvää ei idän vieraista ollut sanottavana.
Niin viimein saapuivatkin ylpeät vainolaiset kylään, väittivät tulleensa rauhallisin elkein. Sanoivat, että toivat morsiamen sulhoineen katsomaan kotikyläänsä. Ja niin se oli - mukanansa oli Maanavilja, vainolaisten vaatteissa ja miehellisnä - vaimoksi hänet sentään oli otettu, ei orjaksi. Sanoi, etteivät huonosti olleet pitäneet, jos eivät nyt kovin hyvinkään. Kotiin oli kova ikävä ollut.
Aseet otettiin kaikilta pois. Ei keihäitä eikä miekkoja saanut olla kellään Kalevan kylässä - ei haluttu surmatöitä tapahtuvan, kun niin paljon väkeäkin oli paikalla.
Kalevan naiset järjestelivät yösijoja ja ruokaa nälkäisille matkalaisille - mierolaisilla oli tuskin mitään suuhunpantavaa mukanaan. Miten talvesta oikein selvittäisiin? Romentolaiset aikoivat jäädä talveksi Kalevan kylän suojiin - miten ihmeessä ruoka saataisiin riittämään?
Ihmissuhdekiemuroita ja kaupankäyntiä
Vainovalkeat painottui vahvasti ihmissuhteisiin. Synkät salaisuudet, aviottomat lapset ja vainajien kuiskaukset yhdistyivät naimakauppoihin ja toivottuihin eroihin. Saarelaiskauppias sai surmansa Sammalmäen Toivottu-vainajan kädestä, kun tämä tuli elävien maille kostamaan isänsä ja veljensä murhan. Mierolaisisäntä Arpian ilkeä Virpi-tytär sekoitti heimonsa asioita syyttäessään Jouko-kylänmiestä olemattomasta raiskauksesta. Severjankien shamaani yritti piilotella taitamattomuuttaan muiden silmiltä. Kalevan kylän päällikkö Äijön ja Tuire-piian tytär Ainikki odotti lasta metsästäjä Utujoutselle, joka oli neidon tyystin unohtanut tavattuaan metsässä ihmeen ihanan hengen. Pelin lopun selvityksissä paljastui, että kaunis hengetär oli Utujoutsen isän Ihamielen ja Romentolasta kotoisin olleen Tuiren vauvana suolle hukutettu tytär - Utujoutsi oli siis rakastunut palavasti sisareensa.
Tuonpuoleinen, Tuonelan väki, liittyi erottamattomasti maanpäälliseen elämään. Vainajat neuvoivat eläviä ja hautoivat kostoa kärsimistään vääryyksistä. Henget liikkuivat elävien keskuudessa ja muistuttivat näitä menneistä ja tulevista. Metsän emäntä Mielikki saapui vaatimaan Kylli-vainaan lupaamaa tytärtä itselleen, shamaanit matkasivat Tuonelaan kysymään neuvoa ja selvittämään menneitä asioita. Vainovalkeat oli tiettävästi ensimmäinen peli, jossa Tuonelassa pelattiin samoin kuin elävien maailmassakin. Pimeä ja pelottava Tuonela oli näin konkreettisesti läsnä vainajineen ja Tuonettarineen.
Nykymiljööstä Kalevalan maailmaan
Vaikka ympäristö ei ollutkaan niitä kaikkein parhaita, onnistui suurimmalta osalta pelaajista eläytyminen varsin hyvin. Hahmot olivat hyvin kirjoitettuja ja pelin taustat huolella valmistettuja. Ikävä kyllä moni pelaaja sai jopa 15-sivuisen hahmonsa vasta edellisenä iltana tai pahimmassa tapauksessa pelipaikalla. Tv-kamerat ja utelias yleisö jäähallin aulassa latistivat joidenkin pelitunnelmaa - häiritsipä eräitä jäähallin sininen lattiakin. Myös pelin hektistä ja epärealistista kulkua kritisoitiin. Yleinen mielipide Vainovalkeista kuitenkin kääntyi vahvasti plussan puolelle - vanhempiensa mukana olleet pienet lapset pelissä toivat elävyttä peliin, tietäjät olivat oikeasti pelottavia, heimoerot kulttuurillisesti toimivia. Hahmot olivat eläviä ja harva joutui "leikkaa ja liimaa"-tekniikan uhriksi koko hahmon puitteissa.
Vainovalkeat oli live-roolipelinä mielenkiintoinen kokemus. Jälleen tuli todistettua, ettei larppaaminen ole yleisölaji - jäähallin juhlaan saapuva väki ei saanut todennäköisesti kovinkaan paljon irti Kalevan kylänraitin hyörinästä. Julkisuutta peli kyllä tavoitti niin tv-kanavien, radion kuin sanomalehtienkin kautta. Vaikka puitteet eivät olleetkaan parhaat mahdolliset, huomattiin jälleen, että kaikki on loppujen lopuksi kiinni omasta mielikuvituksesta.
Vainovalkeat oli taitavasti toteutettu matka muinaissuomalaiseen mielenmaisemaan. Toivon mukaan Kalevalan juhlavuoden pääjuhlan peli ei jää ainoaksi laatuaan. Oman kulttuurimme hahmottaminen kansalliseepoksemme ja historiamme kautta auttaa käsittämään kansanperinteemme rikkauden ja laajuuden. Live-roolipelaaminen kuuluu omakohtaisuutensa myötä parhaisiin keinoihin ymmärtää elämän eri näkökohtia ja normeja. Näissä puitteissaan Vainovalkeat onnistuikin erinomaisesti.
© 1996-2004 Harmaasudet ry