Koivu ja apilat

Nyt on kesä, eli kasvien kerääminen ja kuivaaminen talven varalle on jälleen ajankohtaista. Kasveja voit kuivata monellakin tavalla. Eräs tapa on asettaa kasvien lehtiä pellille ja kuivata ne uunissa miedolla lämmöllä. Toinen tapa on ripustaa kimppu kasveja vaikkapa ikkunalle kuivumaan. Kuivuneet kasvit kannattaa sulkea ilmatiiviisiin purkkeihin, jotteivät aromit haihdu.

Koivu

Koivu on koko maassa yleinen ja erittäin käyttökelpoinen puu. Kaikki takanomistajat tietävät, että se on erinomaista polttopuuta, mutta sen lisäksi koivua voi käyttää ravintona ja rohtona. Lisäksi siitä voi laskea mahlaa jo varhain keväällä, maan sulaessa. Mahlan sanotaan olevan terveellistä ja vaikuttavan edullisesti monissa sairauksissa. Koivun nuoria, pieniä lehtiä voi käyttää keväisin mausteena tillin ja persiljan tapaan. Nuoret lehdet maistuvat myös salaatin joukossa. Koivun jälsikerros kelpaa petun valmistukseen ja sekä sitä että hedeurpuja voi käyttää leivonnan lisukkeina.

Kuivatuista koivun lehdistä saa hyvän makuista ja tuoksuista teetä, joka valmistetaan panemalla 1-2 rkl lehtiä kupilliseen vettä, kiehauttamalla ja hauduttamalla n. 10 minuuttia. Lisäksi koivulla on lääkkeenomaisia ominaisuuksia; se lisää virtsaneritystä ja on hyvää myös mm. reumatismiin, kihtiin, erilaisiin munuais- ja virtsarakkovaivoihin, kuukautisia edeltäviin vaivoihin. Lisäksi sen sanotaan parantavan keripukkia ja joitakin ihottumia sekä vähentävän turvotusta. Teeksi aiotut lehdet tulisi kerätä ennen juhannusta.

Koivusta saadaan myös tuohitervaa ja pikeä, jota on käytetty mm. nahan kyllästämiseen vettä hylkiväksi ja hyönteisten karkottamiseen. Koivutervasta keitettyä koivupikeä voi käyttää liimana. Koivun ohuita juuria voi käyttää punontaan ja vesoja luutiin ja harjoihin. Niin, ja koivustahan tehdään saunavihdatkin.

Apilat

Niityiltä ja laidunnurmilta tutut, vaatimattomat apilat ohitetaan helposti ajattelemattakaan, että moisista kasveista voisi olla jotain varsinaista hyötyäkin. Kuitenkin apilastakin on moneksi.

Apiloita voi käyttää ravinnoksi monellakin tapaa. Nuoria lehtiä voi ennen kukintaa käyttää pinaatin tapaan vihannesruokiin tai höyryttää kypsiksi. Tuoreet kukat puolestaan kelpaavat sellaisenaan salaatteihin. Juurakot käyvät keitettyinä hätäravinnoksi ja apilan siemeniä ja kuivattuja kukkia voi käyttää jauhojen jatkeena leivonnassa.

Tuoreet kukat kerätään, kuivataan ja murennetaan käsin teeksi. Apilatee on sellaisenaan hyvin mietoa, mutta sopii hyvin yhteen esim. horsman- ja mustikanlehtien yms. täydennykseksi.

Puna-apilalla on arvoa myös rohdoksena. Puna-apilasta keitettyä teetä on käytetty yskänlääkkeenä. Lisäksi sillä on virtsan eritystä lisäävä vaikutus. Ulkoisesti sitä on käytetty pehmentämään ihon kovettumia. Mainittakoon vielä, että apila on erinomainen rehukasvi.

Kääreen, keitteen ja hauteen teko

Kasvilääkinnässä törmää vähän väliä tilanteisiin, joissa pitäisi tehdä haude tai kääre tai jossa neuvotaan käyttämään tietystä kasvista tehtyä keitettä. Jotta yrttimestarilla ei menisi sormi suuhun, tässä on nyt ohjeet moisten tekemiseksi.

Keitettä valmistaessasi sekoita n. 25 g kuivattuja tai 55 g tuoreita kasvinosia n. 7 dl:aan vettä ja kuumenna vesi kiehumapisteeseen. Vaikuttavat aineet irtoavat kasvin puumaisista osista pitkään keittämällä, eli sellaisia tulisi keittää hiljalleen 20 minuutista tuntiin. Tämän jälkeen siivilöi keite kuumana ja juo, kun se on vielä lämmintä. Keite säilyy kylmässä pari vuorokautta.

Hauteeseen tarvitset valmista hauduketta tai keitettä, jossa kangas sitten kastellaan ja painetaan iholle niin kuumana kuin iho sietää.

Käärettä tehdessäsi keitä tuoreita yrttejä pari minuuttia (kuivattuja hieman kauemmin) vähässä vedessä. Tämän jälkeen levitä yrtit kankaalle ja pane kääre iholle mahdollisimman kuumana.

Kasvien käyttö hyttyskarkotteena

Puritistilive-roolipelaajat ja historiahullut eivät mielellään pakkaa ohvia säkkeihinsä metsään mennessään - josta seurauksena on tietenkin inisevä hyttyspilvi pään ympärillä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että varsinkin vartiossa ihan hiljaa pysyminen on melkoisen tuskaista kun ympärillä on tuhat ja sata verenhimoista, korvan juuressa inisevää pikkukaveria. Onneksi hyttysiä voi kuitenkin torjua ihan luonnonmenetelmilläkin.

Kamomillasauniosta tehdyn keitteen sanotaan torjuvan verenimijöitä tehokkaasti (ja keitteen ohjehan löytyy edeltä). Siankärsämön voimakkaalla kukinnolla on sama vaikutus, kun sitä hierotaan iholle - joskin kyseinen menetelmä voi aiheuttaa ärsytystä iholla. Myös persilja mainitaan hyttysiä karkottavien kasvien joukossa.

Joitakin ruokaohjeita

Näitä on kinuttu, joten olkaapa hyvä!

Ruisjäkäläleipä

2 l vettä
800 g ruisjauhoja
400 g jäkäläjauhoja (esim. islanninjäkälä, huopanahkajäkälä, poronjäkälät tms.)
ripaus suolaa
1-2 rkl kuminaa
hiivaa

Puolet ruisjauhoista sekoitetaan haaleaan veteen, jossa on hapanjuurta tai vanhaa leipää. Taikinan käydessä lisätään loput jauhot. Yli yön hapantuneeseen taikinaan lisätään suola, kuminat ja hiiva ja alustetaan jäkäläjauhoilla. Taikinan noustua se leivotaan leiviksi, jotka hyvin kohonneina paistetaan hieman normaalia kuumemmassa uunissa.

Siemenpuuro

2 kkp siemeniä
2 kkp vettä
ripaus suolaa

Siemeniksi käyvät kaislojen ja yleensä heinäkasvien kypsät siemenet. Muista käyttää vain puhtaita ja kuivia siemeniä!

Siemenet, vesi ja suola keitetään. Puuron kiehuessa lämpöä vähennetään ja puuron annetaan kiehua vähän väliä sekoittaen puolisen tuntia. Syödään esim. hunajan tai kerman kanssa, mikäli niitä on saatavilla.

Voikukkakeitto

5 dl voikukan juuria
5 dl juureksia (esim. porkkanoita tai lanttuja)
1,5 l vettä
2 rkl jauhoja
2 dl maitoa

Puhdistetut juuret kiehautetaan ja vesi kaadetaan pois. Juuret laitetaan kiehumaan juuresten kanssa kypsiksi, jonka jälkeen ne puristetaan siivilän läpi liemeen ja suurustetaan maidolla ja jauhoilla. Mausteeksi esim. ripaus suolaa, hieman rasvaa ja nuoria koivunlehtiä.

Katajanmarjajuoma (liiri)

Juoman valmistukseen kelpaavat vain kypsät, siniset katajanmarjat. Ne puhdistetaan ja survotaan kevyesti. Survos laitetaan astiaan ja päälle kaadetaan vettä. Seoksen annetaan seistä 10 tuntia. Juoma on imelää mutta raikasta.

Makeanhimoon

Luonnosta löytyy korvikkeita makeisillekin. Makeanhimoa voi tyydyttää vaikkapa koko Suomessa yleisen kallioimarteen juurakolla, joka maistuu lakritsimaiselta. Kuten lakritsijuurikin, kallioimarre sisältää useita sokerilajeja. Maku on tosin myös hieman polttava.

Tuntematon, 1.6.1998

Viimeksi muokattu: 4.4.2002