Keskiaikainen yhteiskunta
Voidakseen oikein ymmärtää minkälaisessa maailmassa hänen hahmonsa live-roolipelissä tai keskiaikatapahtumassa elää, jokaisella pelaajalla tulisi olla mahdollisuus saada tietoa hahmonsa kotialueen yhteiskuntarakenteesta. Yleensä tälläistä aihetta ei ole mielestäni riittävästi käsitelty. Seurauksena on ollut se että, maailmat ovat jääneet, ainakin minulle jotenkin pohjattomiksi, jos en ole saanut tietää millä tavalla ja perustalla ihmiset elävät.
Yhteiskuntarakenne
Periaatteessa yhteiskunta lännessä on hierarkinen (porras/pyramidimallinen). Korkeimpana on kuningas, joka tietenkin saa kruununsa jumalalta, seuraavaksi tulevat mahtavimmat kruununvasallit ja niin edelleen kunnes pohjalla on tavallinen kansa. Tälläinen porrasmalli ei kuitenkaan tosi asiassa kuvaa todellisuutta kovinkaan hyvin. On totta että kansa on pinon pohjimmaisena ja että aatelistolla on kokonaisuudessa suurin valta, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Vaikka kuningas onkin pylvään kärjessä on hänen valtansa kuitenkin usein rajoitettu, tai hänen rinnallaan toimii muita voimahahmoja. Tälläinen hajautettu valta on tyypillinen feodaaliselle maailmalle.
Yhteiskuntaluokat eivät vielä olleet eriytyneet ja kiteytyneet varsinaisiksi säädyiksi. Vaikkakin yhteiskuntaluokkien välinen ero oli kenties jopa selvempi kuin säätyaikana. On kuitenkin oikeampaa puhua yhteiskuntaluokista, sillä säätyihin liittyvä samassa asemmassa elävien yhtenäistäminen ja jonkinasteinen yhtenäisyyden tunne puuttui vielä. Niin puuttui myös luokkataistelukin. Ainoastaan hyvin huonoina aikoina esiintyi esimerkiksi talonpoikaiskapinoita, ja nekin olivat harvinaisuudessaan todellisia poikkeuksia.
Läänityshierarkia
Kun kuningas luovutti maata alaiselleen rituaalissa jota kutsuttiin investituuraksi (läänitysrituaalissa oli kaksi osaa. Ensimmäisessä ritari vannoi uskollisuutta herralleen, toisessa nk. investituurassa, herra "puki" vasallinsa etuisuuksilla) oli kyseessä yleensä suhteellisen suuri maa-alue. Siitä hetkestä lukien kun mies laittoi kätensä kuninkaansa käsin väliin ja lausui "olen sinun miehesi", oli hän oleva kuninkaanvasalli.
Yhtä vähän kuin kuningas kykenisi valvomaan koko valtakuntaa kykenee kuninkaanvasalli valvomaan omaa läänitystään, siksi hän luovuttaa alueita omille miehilleen. Hekin ovat herroja (Lord). He muodostavat lippueita herrojensa (kuninkaanvasallien) sotajoukoissa. Tavallisesti hekin luovuttavat alueita alaspäin omille ritareilleen. Lopulta olemme aivan ruohonjuuritason aatelisissa, ritareissa jotka asuivat pienissä linnoissaan, ja joiden muurit maatyöläiset näkivät pelloiltaan. Suurin osa aatelistosta on juuri heidänkaltaisiaan, ja heihin aiomme paneutua eniten aatelisia käsitellessämme. Suurin hyve aatelisella oli olla uskollinen herralleen. Hänen ei tarvinnut herransa lisäksi olla uskollinen kuin kuninkaalle, joskin oli suhteellisen sopimatonta joutua huonoihin väleihin niiden kanssa joiden vasalli hänen herransa on. Jos aatelinen täytti uskollisuuden hyveen, ei hänellä ollut juuri pelkoa maansa menettämisen suhteen, muuten kuin sodan kautta. Hänellä oli täysi nautintaoikeus kaikkeen alueellaan, hän saattoi toimia tuomarina ja kantaa itselleen haluamaansa veroa. Ainoa oikeus mikä häntä rajoitti uskollisuuden velvoitteen lisäksi oli tapaoikeus, ja se olikin aika voimakas oikeus se.
Maanomistus ja Perimys
Oikeudelliselta luonteeltaan feodalismi on monimutkainen. Periaatteessa kyseessä on herruus-suhde, jossa on kaksi ulottuvuutta; vasallin valta maalaisiinsa ja herran valta vasalliinsa. Näillä kahdella on suuria eroja. Vasallin valta maalaisiin on hyvin kaikkivoipa, ulottuen tavallisesta tuomiovallasta hyvinkin korkealentoisiin oman käden oikeuksiin. Herran valtaa vasalliaan kohtaan säätelee se seikka että vasallin omaisuutena oleva maa-alue ja sen tuottama rikkaus on lahjoituksena, tai lainana, toisin sanoen se periaatteessa edelleen kuuluu herran omaisuuteen, ja vasallilla on siihen pelkästään yleensä elin-ikäinen nautintaoikeus.
Herran - vasallin suhdetta säädeltiin hyvin epämääräisillä säännöillä. Perustana oli uskollisuus ja rehellisyys. Ongelmalliseksi asia kävi sitten kun vasallilleille alkoi kasaantua useampia herroja, joiden edut saattoivat hyvinkin mennä sotilaallisestikin ristiin. Kun molemmat herrat kutsuivat vasalliaan aseisiin, kumman puolelle piti mennä? Ajoittain ja alueittain käytiin tähän ristiriitaan kaikki mahdolliset ratkaisut läpi. Lopulta tultiin ratkaisuun jota kutsutaan nimellä "liege homage". Yksinkertaisesti sanottuna se tarkoittaa sitä että yleensä korkeimmat herruus-suhteet menevät alempien edelle. Jos vasallilla on kaksi herraa, joista toinen on paroni ja toinen on tätä vähäisempi ja näille kahdelle tulee ristiriitatilanne, on vasalli velvoitettu antamaan tukensa paronille.
Yksi mielenkiintoinen huomio feodaaliherran ja vasallin suhteessa on vielä mainitsematta, perimys. Alunperin läänitys ei ollut perinnöllinen, joskin käytännön syistä pian läänitysmaa kävi muodollisesti perinnölliseksi ja lopulta yleinen tapa kirkastui kirjoittamattomaksi laiksi. Ei ollut mitään syytä miksi hyvin palvelleen vasallin poika ei perisi vasalliutta. Mutta entä jos perijä on alaikäinen, tai vasallilta jäi pelkästään tyttäriä, ehkä pelkästään leskivaimo? Ensimmäisemä tulisi mieleen lasten jäävän äitinsä huostaan täysi-ikäisyyteensä saakka, tai jos lapsia ei ole alue jäisi vaimon hallintaan avioitumiseen saakka. Tosiasiassa herra on tälläisessä tilanteessa niin vasallin alueen kuin alaikäisten lastenkin huoltaja. Hän pitää huolen leskestä ja tyttäristä järjestäen muun muassa näiden avioliitot. Tämä on seikka josta oli suunnattomasti hyötyä keskinäisten avioliittojen käydessä politikassa yleiseksi "allekirjoitukseksi". Jos vasallilla oli täysikäinen miespuolinen perijä, hänestä tulee niin sisariensa kuin äitinsä holhooja, sekä vasallin aseman haltija. Teoriassa kyllä nainenkin voi periä läänityksen, mutta se on erittäin harvinaista.
Feodalismi on tarkemmin ajateltuna hyvin luonnollinen järjestelmä. Se syntyy oikeastaan hyvinkin helposti tai luonnollisesti alueille joissa kulkuyhteydet, tietoliikenne ja kaikki vastaava infastruktuuri on lapsenkengissään. Se että tästä kasvaa yhteiskuntamalli jollainen oli vallalla keskiajalla, ei vaadi paljoa. Vallan keskittymisen ja aikojen läpi säilyvien perinteiden kohtaaminen eristyneisyyden kanssa luo feodalismin.
© 1996-2004 Harmaasudet ry