Holmgånga - viikinkien kaksintaistelu (A 1/00)
Kaksintaistelut olivat varsin yleisiä viikinkikulttuurissa. Taisteluja käytiin lain suomana keinona ratkaista kiistoja omaisuudesta, naisista tai kunniasta. Kaksintaistelut olivat helppo ja selkeä tapa ratkaista erimielisyydet. Jumalten uskottiin suojelevan oikealla asialla olevaa.
Kaksintaistelussa kuolleen koko omaisuus siirtyi voittajalle. Tästä syystä kaksintaistelua suosivat myös monet ammattimaiset taistelijat, jotka hankkivat omaisuutta haastamalla varakkaita miehiä. He, varsinkin berserkit, olivat pelättyjä vastustajia, ja usein miehet luopuivat omaisuudestaan ja jopa vaimostaan mieluummin kuin ottivat haasteen (ja lähes varman kuoleman) vastaan. Toisinaan soturit haastoivat toisiaan taistelemaan pelkästään huvin vuoksi.
Kaksintaisteluita oli kahta lajia, einvigi (‘yksittäinen taistelu’) ja holmgånga (‘saarelle meno’). Näistä holmgångassa oli tarkat säännöt, ja se oli huomattavasti virallisempi. Kormacin saagassa Kormacin haastama Bersi sanoo: "Sinä, Kormac, haastoit minut holmgångaan; sen sijaan tarjoan sinulle einvigiä. Olet nuori ja kokematon, ja holmgångassa on vaikeat säännöt, mutta einvigissä niitä ei ole lainkaan!" Molemmat taistelutavat lienevät olleet yleisesti hyväksyttyjä, mutta holmgånga oli "se oikea" tapa.
Itse sana "holmgånga" tarkoittaa saarelle menoa, mikä luo helposti mielikuvan pienillä luodoilla käydyistä otteluista. Tämä ei kuitenkaan kuulosta uskottavalta. Taistelut on saatettu alun perin käydä saarissa, mutta luontevampaa on olettaa holmgånga -sanan olevan pelkkä kielikuva, jossa saarella viitataan rajattuun taistelualueeseen.
Holmgångan säännöt arvatenkin vaihtelivat jonkin verran aikakauden ja paikan mukaan, mutta perustavanlaatuisia eroja tuskin oli. Edellä mainitussa Kormacin saagassa on holmgångan säännöistä varsin tarkka kuvaus.
Taistelualue muodostettiin levittämällä neliön muotoinen, sivultaan noin kolmimetrinen viitta maahan. Viitta kiinnitettiin pienillä puutapeilla sen kulmissa olleista lenkeistä. Viitan ympärille piirrettiin kolme neliötä, kukin jalan päähän edellisestä. Uloimman neliön kulmiin iskettiin tolpat. Näin muodostui neliön muotoinen, sivultaan noin viisimetrinen taistelualue. Taistelijoiden tuli pysyä tolppien sisäpuolella. Yhdellä jalalla ulos astuminen tulkittiin perääntymiseksi, kehästä kokonaan poistuminen paoksi. Mies, joka ei pysynyt kehässä, oli Nithing, pelkuri.
Kummallakin taistelijalla oli käytössään kolme kilpeä. Oli tapana, että uskottu mies piteli varakilpiä taistelun aikana. Kaikki kilpensä menettänyt taistelija ei saanut poistua edes viitalta, vaikka aikaisemmin sen ulkopuolella olisi käynytkin. Haastetun taistelijan tuli lyödä ensimmäisen iskun, minkä jälkeen taistelu jatkuin vapaana. Ensimmäisen veren vuodettua haavoittunut ei ollut velvoitettu jatkamaan taistelua. Eniten haavoja saanut maksoi Holmsluasnin (korvaus taistelusta pääsemisestä), jonka suuruus oli kolme markkaa hopeaa.
Yllä referoidut säännöt eivät ole aivan kattavat; niiden kirjoittaja on arvatenkin olettanut lukijoiden tietävän, mistä on kysymys. Ne antavat kuitenkin hyvän yleiskuvan säännöistä. Egilin saagasta löytyvä kertomus Egilin ja berserkki Ljotin taistelusta kuvaa holmgångan kulkua:
"... Sitten he syöksyivät toistensa kimppuun. Egil löi kohti Ljotia, joka suojasi itseään kilvellään. Egil löi iskun toisensa jälkeen niin, ettei Ljot kyennyt lyömään takaisin. Hän perääntyi saadakseen tilaa lyödä, mutta Egil seurasi aivan yhtä nopeasti ja löi hurjasti. Ljot perääntyi ulos kehästä ja edelleen edestakaisin kentällä. Niin meni ensimmäinen hyökkäys. Ljot pyysi saada levätä, mihin Egil suostui."
Egil pyysi Ljotia valmistautumaan; ‘Haluan tämän taistelluksi’ hän sanoi. Ljot nousi jaloilleen, ja Egil syöksyi eteenpäin ja löi häntä; Egil tuli niin lähelle, että Ljot otti askeleen taakse, jolloin hänen kilpensä ei suojannut häntä. Silloin Egil löi häneltä jalan irti polven yläpuolelta. Ljot kaatui ja kuoli heti.
Egil ei siis antanut Ljotille mahdollisuutta päästä hyökkäämään, mikä lienee järkevin taktiikka berserkkiä vastaan taistellessa. Ennen taistelua mainitaan taistelualueen olleen rajattu kivillä, ei tolpilla; tämäntyylisiä pieniä eroja on varmasti esiintynyt paljonkin. Tässä taistelussa ei hajonnut yhtään kilpeä. Kormacin ja Bersin taistelussa niitä taas hajosi kolme kummaltakin, minkä jälkeen taistelu ratkesi pieneen haavaan. Taistelun kulut ovat voineet siis olla hyvinkin erilaisia.
Holmgånga oli rohkeutta ja taitoa vaativa, tarkoin säännelty taistelutapa, jossa oli paljon samoja elementtejä kuin myöhäisemmissä keskiaikaisissa kaksintaisteluissa. Holmgånga oli yleisesti käytössä Skandinaviassa viikinkiaikana ja todennäköisesti jo ennen sitä.
Lähde: R. Ewart Oakeshott: The Archaeology of Weapons
© 1996-2004 Harmaasudet ry