Mielipideartikkelisarjan ensimmäisessä osassa (Airut 1/99) käsiteltiin live-roolipelaamista yksilön näkökulmasta. Sarjan toisessa osassa keskityttiin pelissä ja sen ulkopuolella oleviin pienryhmiin (Airut 2/99). Tässä viimeisessä osassa käsitellään live-roolipelaamista laajemmasta näkökulmasta.
Peli?
Live-roolipelille on esitetty monenlaisia suomennoksia roolileikeistä asuroolipeleihin. Live-roolipeli on kuitenkin siitä kätevä termi, että siinä yhdistyvät kolme olennaista osaa: “livenä” eli oikeasti asioiden tekeminen, roolipelilliset alkujuuret ja se, että kyseessä on peli. Monissa muissa kielissä peli voidaan käsittää myös leikkinä tai näytelmänä, mutta suomenkielessä kyseessä on selkeästi peli. Pelillä ajatellaan usein olevan etukäteen määritellyt säännöt ja tarkoitus sekä sääntöjen avulla voittoon selvinnyt voittaja. Live-roolipeleissä näin ei onneksi ole.
Tiede, taide ja viihde
Live-roolipelien monimuotoisuus vaikeuttaa niiden luokittelua. Kysymyksessä on sangen nuori ilmaisumuoto. Suomessa live-roolipelaaminen on kehittynyt erilaiseksi kuin vaikkapa Englannissa tai Amerikan yhdysvalloissa. Alkujaan larpit kehittyivät rooli- ja strategiapeleistä. Nämä alkutekijät ovat edelleen näkyvissä monissa peleissä. Suomalainen pelaaminen ei kuitenkaan suosi täysin ennaltamäärättyjä tapahtumia tai täydellistä pelinjohdon kontrollia.
Historiallisessa live-roolipelaamisessa maailma on pääpiirteittäin valmis. Pelinjohdon huoleksi jäävät ainoastaan pienet detaljit. Voidaan ajatella pelimaailman olevan perusoletuksiltaan täysin “tieteellinen”. Taiteellista live-roolipelissä on ainakin sen kirjoittaminen ja itse pelissä tapahtuva vuorovaikutus. Pääasiallinen syy live-roolipelaamiseen on kuitenkin sen viihteellisyys. Erottelujen tekeminen on hankalaa, sillä ne vaativat perustavanlaatuisia kannanottoja taiteen ja viihteen eroista. Hedelmällisin lähtökohtaolisi se, että tässä ilmaisumuodossa yhdistyvät niin luova taide kuin mukava viihde.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Live-roolipelit pyörivät kirjoitushetkellä suurimmaksi osaksi nuorten harrastajien omissa pienissä porukoissa. Poliittisesti ja uskonnollisesti ollaan hyvin kaikkiruokaisia eikä siltä saralta ainakaan voida löytää yhteistä nimittäjää. Monet live-roolipelaajat ovat kuitenkin löytäneet omien saavutustensa kautta kokemusta ja itseluottamusta myös muille elämänaloille. Omaa tekemistä ja kokemista korostavat larpit ovat siis terveellinen tapa tehdä yhdessä mukavia asioita. Vain oman tekemisen kautta näkee, miten hienoihin asioihin pystyy. Ei olisi mikään ihme, vaikka monet nykyiset live-roolipelaajat tekisivät myöhemmässä elämässään merkittäviä asioita.
Jo nyt voidaan havaita, että live-roolipelaaminen on antanut monelle itsevarmuutta ja esiintymistaitoa. Usko omiin kykyihin yhdistettynäluovuuteen on asia, joka hyödyttää takuuvarmasti tulevaisuudessa haltijaansa. Live-roolipelit ovat siten oiva keino etsiä ja hakea paikkansa maailmasta.
Persoonallisuus
On esitetty väitteitä siihen suuntaan, että live-roolipelaaminen vaikuttaisi suoranaisesti sitä harrastavien luonteeseen tai mieltymyksiin. On jopa väitetty, että live-roolipelaaminen tekee kaikista sitä harrastavista luovia ja upeita yli-ihmisiä, jotka asettuvat tavallisenrahvaan yläpuolelle. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Monet harrastajat ovat toki boheemeja tai muuten vain outoja, mutta sitä ei voi laskea pelkän harrastuksen ansioksi.
Live-roolipelien käyttöstä opetukseksessa tai terapiassa ei ole kokemusta kovinkaan paljoa. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin positiivinen väline, jonka avulla voidaan käsitellä esimerkiksi suvaitsevaisuutta tai tilanteiden erilaisia ratkaisumalleja. Koska live-roolipelaaminen on ilmiönä kovin uusi, ei sen laajamittaisia vaikutuksia voida vielä arvioida.
Live-roolipelaajien ryhmässä on monia värikkäitä persoonia. Mukanaon myös monia hyvin itsellisiä ja hankalia ihmisiä. Voi olla, että seura tekee kaltaisekseen. Anarkistisuutta ja ennakkoluulottomuutta on pidetty usein live-roolipelaajien positiivimpina puolina. Valitettavasti monet eivät pysty voittamaan ennakkoluulojaan. Edelleenkin parhaita lähtökohtia larppaajien löytämiseen voi hakea mustista tai kirjavista vaatteista, pitkistä takeista ja hiuksista. Onneksi yhtäläistä pukeutumiskoodia ei ole koskaan muodostunut.
Live-roolipelaaminen on kovin sisäänpäinkääntynyt harrastus. Harrastajat ovat toki usein ulospäin-suuntautuneita, mutta yleensä toimintaa harrastetaan pienemmissä kaveriporukoissa ja vain välillä suuremmissa peleissä. Monet ovat havainneet, että jos pysyy hiljaa harrastuksestaan, niin saa olla rauhassa erilainen. Larppaaminen ei ole yleisölaji. Se vaatii omistautumista ja tekemistä eikä aukeneihan hetkessä. Porukkaan pääseminen on edelleenkin kovin hankalaa.
Kaveriporukkamainen rakenne tukee ennakkoluuloja ja vaikeuttaa yhteistyötä. Tämä anarkistisuus tekee yksittäisistä porukoista helppoja perustaa. Lähes jokaisesta Suomen kylästä ja kaupungista löytyy jonkin sortin live-roolipeliseura. Valitettavasti nämä seurat pyörivät usein vain muutaman aktiivin varassa.
Lopuksi
Kaikenkaikkiaan live-roolipelaaminen on kuitenkin niin nuori ilmiö, ettei kovin laajaa analyysia sen nykytilasta tai tulevaisuudesta voi tehdä. Niinpä on parasta keskittyä olennaiseen eli hauskanpitoon hyvien pelien parissa. Olivatpa ne historiallisia eli eivät.