Hiisisuot VI Nastolassa 11-12.7.
Hiisisuot VI, lisänimeltään Piiritys Rajalinnakkeella, oli siis noin 150 hengelle suunniteltu taistelupainotteinen teräs-larp, jonne saapui vajaa 100 pelaajaa.
Yhteislähtö Helsinkistä tapahtui junalla perjantai aamuna kello 10.40. Yhteinen bussikuljetus kaikille pelaajille Lahden rautatieasemalta oli järjestetty hyvin, joten paikallepääsyllä ei ollut ongelmia. Julkisilla kulkuneuvoilla meitä meni noin neljä kädellistä, jonka lisäksi osa tuli paikalle vielä autoilla, joten susia oli pelissä vajaa 30.
Pelipaikalla olimme noin kahdelta iltapäivällä ja pelin oli tarkoitus alkaa siinä viiden maissa. Susista harvat olivat saaneet hahmonsa etukäteen, joten monilta aika kului sääntöihin tutustuessa ja hahmoa luodessa. Harmaasuden palkkasoturit pohtivat Milfordin linnoituksen puolustusta. Treenattiin myös hieman terästaistelua, joka oli nopeutensa puolesta paljon hitaampaa kuin susilla. Peli alkoi lopulta noin seitsemältä, koska osa pelaajista tuli paikalle myöhässä (kuten aina).
Hiisisuot VI, lisänimeltään Piiritys Rajalinnakkeella, oli siis noin 150 hengelle suunniteltu taistelupainotteinen teräs-larp, jonne saapui vajaa 100 pelaajaa. Koska kyseessä oli Hiisisuot, oli tietenkin odotettavissa, että helle vaihtuisi pakkaseksi, mutta tällä kertaa ei edes satanut, joten sää ei päässyt peliä pilaamaan. Puitteet pelille olivat todella upeat; pelin järjestäjät olivat rakentaneet muurit erään mökin ympärille, joka toimi pelissä linnoituksena. Pelaajien asut olivat hienoja ja muutenkin peli näytti onnistuvan hyvin. Alkutilanne oli seuraava: Milfordin linnoitus oli viimeisenä ihmisten tukikohtana nyt hiisien ja kaaoksen voimien saartama. Piirritystä oli kestänyt jo reilut kaksi viikkoa, kun kummatkin osapuolet rupesivat saamaan apujoukkoja (eli peli alkoi). Aluksi puolustajia linnassa oli ainoastaan viitisen ja hyökkääjiäkin vain kourallinen.
Pelissä tapahtunutta
Peli suoraan sanottuna räjähti toimintaan. Suurin osa linnoituksen apuvoimista oli pelin alkaessa vasta metsässä etsimässä tietään. Minä pelasin Wolfpack-hahmoani, eli Harmaasuden palkkasoturia Hödiria. Muita meidän seurueessamme olivat Thorolf, Snorri, Gorm, Sigurd, Sampo, Geir ja Dagr. Heti alussa törmäsimme laumaan hiisiä, jotka aluksi halusivat syödä meidät, mutta kävivät kuitenkin keskusteluun lopulta. Kun keskustelusta ei näyttänyt tulevan mitään, he lähtivät ja meidän onnistui raivata tiemme linnoitukseen. Olimmekin ensimmäisiä, jotka saapuivat auttamaan linnakkeen puolustuksessa ja meidät otettiin ilolla vastaan, vaikkei kovinkaan lämpimästi. Paikan johtaja oli jo ikääntyvä soturi, joka ei osannut muuta kuin huutaa alamaisilleen, joten puolustuksen ja vastahyökkäyksien suunnittelu jäi usein meille ja ylämaalaisille, jotka saapuivat pian avuksemme.
Kolme-neljä tuntia hiidet hyökkäsivät linnoitukseen, josta ne pidettiin etäällä kuuman öljyn avulla. Välillä teimme myös vastahyökkäyksiä, mutta koska vihollisilla oli puolellaan eräs meille voittamaton kaaos-maagi ja monia muitakin, jotka tunsivat taikuutta, jäivät hyökkäyksemme aika lyhyeiksi. Saimme kyllä tapettua jonkin verran hiisiä hyökkäyksissämme, mutta koska niitä tuli koko ajan lisää, emme käytännössä voittaneet mitään. Eräässä hyökkäyksessa kuoli myös Thorolf, mikä oli paha isku Harmaasuden palkkasotureille.
Hitaasti tilanne linnoituksessa alkoi näyttää todella epätoivoiselta. Sitten rupesi kuitenkin kiertämään huhu, jonka mukaan toivoa olisi vielä. Jonkun vanhan uskomuksen mukaan aina tietyin väliajoin syntyvat Aurinko ja Kuu kahden lapsen muodossa. Linnoituksessa oli Aurinko ja jos hän olisi löytänyt Kuun, he olisivat yhdessä pystyneet karkoittamaan kaaoksen voimat. Tieto ei mielialaa kuitenkaan nostanut ja lopulta päätimme hyökätä ulos ja tappaa kaikki hiidet, välittämättä mistään muusta. Avasimme portit ja saimme heti tiputettua muutamat hiidet, mutta sitten saapui paikalle vihollisten maagi, joka tulipalloillaan käristi joukkojamme miten päin halusi. Hän ei kuitenkaan tuntunut välittävän ollenkaan puolustuksestaa, ja minun onnistui päästä hänen lähelleen. Kaksi kertaa löin häntä, mutta hän ei tuntunut reagoivan siihen mitenkään. Sitten hän sytytti minut tuleen ja juoksin epätoivon vallassa takaisin linnoitukseen sammuttamaan itseäni. Samalla joku melkein katkaisi vielä käteni ohimennen. Onneksi sain itseni sammutettua, mutta käteni vuosi kovasti. Pahin oli kuitenkin henkinen murtuminen. Täydellisessä shokissa kävelin ympäri linnoistusta tuntematta minkäänlaista kipua, kyynelet valuen silmistä. Tiesin, että olimme hävinneet. Kyse oli ainoastaan ajasta. Sitten joku parantaja huomasi minut. Hän sitoi käteni ja toimitti minut lepäämään. Edelleen shokissa näin sitten entisen johtajamme Gunnarin kutsuvan minua. Hän oli Valhallassa valkyyrioiden ympäröimänä. Luulin, että kuolisin, mutta sitten näky hälveni ja jäin kuitenkin henkiin. Hiljalleen toivuin shokista ja pystyin jopa nousemaan. Olin kuitenkin aivan murtunut, enkä pystynyt enää kunnolla taistelemaan. Kun muu porukkani hyökkäsi ulos paetakseen, jäin linnoitukseen ymmärtämättä mistään mitään. Lopulta muurit murtuivat ja kummeniä hiisiä hyökkäsi sisään. Viimeisenä tekonani hyökkäsin niitä päin yksin, miekka ojossa, mutta kuolin ennen kuin ehdin antaa ensimmäistäkään iskua.
Linnoituksen sisäpihan kaaduttua vihollisen käsiin, itse rakennukseen jäi vielä puolustajia, jotka pakenivat myöhemmin salaista uloskäyntiä pitkin. Melkein heti hiisien viimeisen hyökkäyksen jälkeen, paikalle saapui aivan yllättäen eräs omituinen porukka, joka oli omistautunut pahuuden voimien tuhoamiselle. Heidän mukanaan tulivat mm. eräs empaatti, jolla oli kyky tuntea, mitä toinen tuntee ja vaikuttaa toisten tunteisiin, eräs miekkamestari ja yksi haltialordi. He onnistuivat tapamaan hiisien pelätyn kaaos-maagin ja tuhosivat suuren osan hiisistä. Linnoitusta he kuitenkaan eivät ottaneet takaisin, vaan lähtivät pelastamaan kaaoksen kätyreiltä Aurinko-lasta, joka oli päässyt pakoon.
Jälkikommenttia
Suurimmalta osalta peli loppui jo hieman keskiyön jälkeen, joten se jäi paljon lyhyemmäksi kuin mitä oli luvattu. Monien mielestä pääsyy pelin kaatumiselle oli hiisien puolella taisteleva liekinheitin, jolle puolustavat joukot eivät pystyneet mitään. En edes ymmärrä miksi ne hiiden sinne olivat tulleet, koska myöhemmin kuulin, että hän käytti ainoastaan "kolmea prosenttia voimistaan". Kaikkia voimia käyttämällä hän olisi varmaan voinut yksin valloittaa koko linnoituksen. PJ sanoi myös, että hän ei ollut tarkoittanut hiisien yhteistoimintaa niin hyväksi kuin mitä se oli. Paikalla oli nimittäin monia eri klaaneja, jotka eivät aivan pitäneet toisistaan. Pelistä olisi voinut tulla todella upea, jos päähyökkäys olisi tullut vasta aamulla. Yö linnoituksessa, jonka muurit ovat murtumaisillaan olisi takuulla ollut kokemus, jonka muistaa pitkään. Linnoituksen apujoukot, jotka pelissä tulivat paikalle pikkasen liian myöhään, saapuivat käytännössä pelin ollessa kokonaan off-gamessa linnoituksen kaatumisen jälkiseurauksien selvittelyn vuoksi. He olivat aloittaneet pelin noin viiden kilometrin päästä pelipaikasta, eivätkä olleet kovin iloisia huomatessaan kaiken olevan off-gamessa heidän saapuessaan paikalle.
Loppujen lopuksi peli siis kaatui sen lyhyyden takia. Minun osaltani Hiisisuot oli kuitenkin erittäin onnistunut silloin kun olin hengissä. Tunnelma ennen ensimmäistä hyökkäystämme ulos oli mahtava, ja muutenkin nautin pelistä täysillä. Hienointa oli kuitenkin sen shokki-tilan pelaaminen. Hahmoni oli siis henkisesti aivan murtunut ja tietoinen tulevasta häviöstä. Kun makasin shokissa parantajien hoidossa aitoja kyyneliä valui poskiani pitkin ja se oli todellakin sanoinkuvamattoman upea kokemus.
Kiitokset Miikalle ja muille pelia järjestäneille.
© 1996-2004 Harmaasudet ry