Helmeri Karvakoipi

On jälleen tavallinen sumuinen kesäaamu suuressa kylässä jossakin päin Suomea ja Helmeri on jälleen tapansa mukaan avaamassa pientä kojuaan torilla.

Helmeri on 34-vuotias, alunperin ruotsalainen ja hänen nimensä oli ennen Hjalmar Carlsson. Kun hän nuorena pakeni Suomeen viikinkien hyökkäykseltä, hän muutti nimensäkin suomalaiseksi. Helmeri on tienannut elantonsa kaupankäynnillä siitä lähtien kun hän tuli Suomeen. Silloin hänellä oli mukanaan vain joitakin esineitä, joita hän sai pelastetuksi viikinkien käsistä. Hänen saavuttuaan Suomeen eräs ystävällinen kauppias majoitti nuoren pojan taloonsa ja otti hänet kisällikseen.

Helmerillä on tummanruskeat tuuheat hiukset ja lyhyt parta, vihertävänsiniset silmät sekä lyhyt, haukkamainen nenä. Ruumiinrakenteeltaan hän on lyhyehkö sekä lievästi ylipainoinen. Lisänimensä "Karvakoipi" Helmeri on saanut hyvin karvoittuneesta ruumiistaan, erityisesti juuri jalat ovat uljas näky.

Kun Helmeri oli tarpeeksi oppinut, kauppias antoi hänelle pienen pesämunan josta Helmerin piti aloittaa. Hyvän opettajan kouluttama Helmeri saikin pian vaihtokaupalla tuplatuksi kauppatavaransa ja parin vuoden jälkeen hän saikin ostetuksi itselleen oman kojun, jonka hän heti pystytti torille, ja alkoi kaupata tavaroitaan siellä. Kauppiaan kuoltua Helmeri joutui ensin asumaan muiden kauppiaiden sekä käsityöläisten luona, kunnes sai tarpeeksi omaisuutta kyetäkseen ostamaan oman pienen asunnon kylän reunalta. Näiden kauppiaiden ja käsityöläisten luona asuessaan hän oppi myöskin hiukan korujen valmistusta, joten hän valmistaa vapaa-aikanaan (silloin kun ei vietä aikaansa oluttuvassa) koruja myytäväksi kojussaan.

Kojussaan hänellä on esineitä joita hän on hankkinut erilaisilta kylässä vierailevilta kauppiailta. Häneltä löytyy niin koruja kuin turkiksiakin, ja onpa sekaan joutunut muutama hienompi veitsikin. Helmerin viereen nousee jälleen kerran hänelle jo tutuksi käyneitä kojuja, joista mainittakoon esimerkiksi viljakoju. Viljakauppiaan kanssa Helmeri on monesti viettänyt aikaansa kylän oluttuvassa.

Kylä sijaitsee melko lähellä merenrantaa, josta kauppiaat tulevat laivoillaan erilaisten kauppatavaroidensa kanssa niin läheltä kuin kaukaakin, joten Helmerillä ja muilla torin kauppiailla riittää yleensä tekemistä. Kun vielä teitä pitkin tulee sisämaasta pienempien kylien asukkaita ostoksille niin torilla riittää vipinää aamusta iltaan.

Tänään kojut ovat aikaisin pystyssä, koska torilla on tavallista vilkkaampaa. Kylään on saapunut kauppiaita kaukaa etelästä ja heidän pitää päästä pian takaisin kotimatkalle, joka kestää monen monta päivää.

Torilla on monenkirjavaa väkeä: on huonommin pukeutuneita talonpoikia, jotka ovat tulleet ostamaan esimerkiksi uusia vaatteita, viljaa tai muuta tärkeää; on kirjavasti pukeutuneita ulkomaalaisia kauppiaita, jotka ovat tulleet tekemään vaihtokauppaa, sekä hyvin pukeutuneita aatelisia, jotka ovat joko tulleet tapaamaan toisiaan tai ostamaan koruja, kankaita sekä esimerkiksi ulkomailta tuotuja hedelmiä. Myöskin kylää vartioivat sotilaat ovat tuttu näky torilla.

Helmerin ensimmäisiin asiakkaisiin kuuluu tänäänkin, niinkuin niin monena muunakin aamuna, lappalaisperhe, joka tulee vaihtamaan saamiaan turkiksia Helmerin koruihin. Tänään tämä perhe on tuonut mukanaan myös muutamia valmistamiaan saviastioita. Tästä näyttääkin tulevan hyvät kaupat, sillä he tuntuvat olevan innokkaita vaihtamaan astiansa pariin keskinkertaiseen koruun.

Pienen tovin näennäisen tinkimisen jälkeen Helmeri on saanut pari vastikään valmistamaansa korua vaihdetuksi hienoon saviastiastoon, jonka hän päättää ottaa omaan käyttöönsä.

Hetken päästä Helmerin kojulle pysähtyy melkoisen varakkaan näköinen ulkomainen kauppias, joka tulkkinsa avustuksella kertoo tahtovansa vaihtaa erittäin hienonnäköisiä simpukankuoria Helmerin turkiksiin. Koska Helmeri tietää, kuinka kysyttyä tavaraa turkikset ovat ulkomailla, hän käyttää tinkimistaitoaan hyväkseen ja tekee jälleen erinomaiset kaupat. Muutamalla hirventaljalla hän saa ison kasan arvokkaita simpukankuoria, joista hän voi valmistaa hienoja koruja.

Kiitettyään kauppiasta ja toivotettuaan hänet tervetulleeksi uudestaan Helmeri miettii mielessään että tänään näköjään tulee tehdyksi erinomaisia kauppoja.

Kun asiakkaita ei näy, Helmeri kuluttaa aikaansa katselemalla ohi kulkevia ihmisiä. Siellä menee muutama muutama kylää puolustava sotilas keihäineen ja jousineen sekä pari aatelista juttelemassa keskenään muutaman jalan päässä Helmeristä. Hänen katsellessaan torilla kulkevia ihmisiä hän huomaa yht'äkkiä, että joku nuori metsästäjä on tullut hänen kojulleen.

Helmeri tervehtii poikaa lämpimästi ja kysyy, mitä saisi olla.- Tulin katsomaan jotakin lahjaa ystävälleni, poika sanoo hieman punastuen. - Ahaa.. Mitenkähän arvokasta lahjaa olette harkinnut? - No, minulla ei ole kuin pari hirvensarvea mukanani...- Eiköhän sillä jo jotain irtoa.. Katsotaanpas, Helmeri sanoo ja ottaa esiin hienon pronssisen riipuksen jonka hän on ajatellut säästää itselleen vastaavaa tilannetta varten. - Pitäisiköhän 'ystäväsi' tästä? hän kysyy hymyillen.- Eikö tuo ole hieman liian kallis? poika kysyy punastuen hiukan lisää.- No, sanotaan että saat sen kahdella parilla hirvensarvia...- Kiitos!! poika huudahtaa ja ottaa mukanaan kantamasta säkistä kaksi paria kohtalaisen kookkaita hirvensarvia. Tässä, hän sanoo ja ojentaa sarvet Helmerille.- Kiitos. Tässä koru. Toivottavasti ystäväsi pitää siitä, Helmeri sanoo pistäen sarvet talteen kojun perälle.

No, se koru meni hyvään tarkoitukseen, Helmeri miettii kun poika on lähtenyt. Eikä se nyt NIIN huono kauppa ollut, kyllä hän niistä hirvensarvistakin jotain saa...

Päivä alkaa olla jo lopuillaan ja Helmerillä on käynyt jos jonkinlaista asiakasta. Hänellä on nyt ihka uusi saviastiasto tupaansa, hirvensarvia, simpukankuoria, leipää, hedelmiä, lisää erilaisia taljoja ja turkiksia sekä paljon muuta mitä hän voi huomenna jälleen myydä eteenpäin.

Kun Helmeri on kasannut kojunsa, hän päättää viedä ensin tavaransa tupaansa, ja sen jälkeen hän menee ystävänsä pajalle valmistamaan simpukankuorista entistäkin hienompia koruja. Ehkä hän sitten voisi käydä oluttuvalla hieman rentoutumassa...

Tuntematon, 1.3.1997

Viimeksi muokattu: 4.4.2002