Grotti-mylly ja kuningas Frodin rauha (A 3/99)
Skjöldir oli nimeltään se Odinnin poika, josta Skjöldungit polveutuvat. Hän hallitsi Gotlandia, maata, jota nykyään kutsutaan Tanskaksi. Skjöldirillä oli poika nimeltään Fridleifir ja hänellä poika - Frodi. Isiensä jälkeen Frodista tuli kuningas, kuten pitikin. Se oli samaan aikaan, kun keisari Augustus julisti rauhan koko maailmaan ja Kristuksen sanottiin syntyneen.
Frodi oli kaikista Pohjolan kuninkaista mahtavin. Hänen ansiokseen luettiin vallitseva rauha ja pohjanmiehet nimittäivat sitä rauhaa Frodin rauhaksi. Silloin ei kukaan tehnyt pahaa toiselle, ei vaikka olisi nähnyt veljensä surmaajan kävelevän vapaana tahi sidottuna. Itse asiassa, ei ollut murhamiehiä. Ei ollut myöskään rosvoja eikä varkaita. Niinpä kerran eräs kultarengas lojui kolme vuotta Jalangrinin nummen valtatiellä. Kukaan ei tohtinut siihen kajota.
Erään kerran sitten kuningas Frodi lähti matkalle Svithjodiin tapaamaan ystäväänsä kuningas Fjölniriä. Tuolta matkaltaan hän päätti ostaa kaksi orjatarta. Fenja ja Menja olivat nämä uhkeat ja vahvat naiset nimeltään.
Tanskassa oli kaksi myllynkiveä, jotka olivat niin isoja, ettei niitä kukaan jaksanut vääntää. Kerrottiin, että kivillä oli kummallinen ominaisuus. Mylly, Grotti nimeltään, jauhoi mitä jauhaja ikinä vain sanoi toivovansa. Kuningas Frodi halusi tämän myllyn itselleen ja niin hän sen myöskin sai. Hän oli sentään mahtava mies ja kuningaskin kaiken lisäksi.
Katseltuaan orjattariaan, jotka olivat kovin voimakkaita, kuningas Frodi sitten eräänä päivänä komensi orjattarensa vääntämään myllynkiviä. Ja niin tapahtui. Fenja ja Menja olivat tosiaan niin vahvoja, että he jaksoivat Grottin kiviä vääntää. Frodi käski heidän jauhaa kultaa, rauhaa ja onnea. He eivät saaneet levätä pitempää aikaa kuin minkä käki oli kukkumatta tai minkä kuluessa laulu voitiin laulaa. Niinpä sitten Menja sepitti laulun, jota hän kutsui Grotti-lauluksi.
Kun Frodin väki vaipui uneen aloitti Menja laulunsa. Laulussaan hän kertoi, ettei Frodi ollut ollut järin viisas, kun oli orjansa ostanut ilman, että oli näiden sukujuuria katsonut. Ei Frodi tiennyt, että naiset olivat sukua Idille ja Aurnirille, mahtaville jäteille. Menja kertoi kuinka he olivat Fenjan kanssa kahden taistelleet armeijoita vastaan aivan pikkutyttöinä, siirtäneet kallioita ja nyt heidät oli armotta alistettu orjuuteen. Jäisessä ilmassa he joutuivat raatamaan muiden nukkuessa. Ja ennenkuin hän Grotti-laulunsa päätti, oli hän jo jauhanut Frodille suloisen koston.
Siinä samassa Frodi heräsi. Hän ehti kuulla viimeisen säkeen jättiläisneidon laulusta, jonka jätti oli suoraan Frodille osoittanut: "Jauhoimme, Frodi, halumme mukaan. Raadoimme myllyllä, niin että riittää", mutta ei Frodi ehtinyt edes huolestumaan, kun saapui merikuningas Mysnigr ja surmasi Frodin ottaen samalla suuren saaliin Frodin rikkaasta kuningaskunnasta. Niin surullisesti päättyi Frodin rauha, ahneuteen ja tyhmyyteen, kuten jo niin monet rauhat ennen Frodin rauhaa ovat päättyneet.
Merikuningas Mysnigr otti mukaansa Grottin, Fenjan sekä Menjan. Ei ollut Mysnigrkään järin viisas, sillä hän laittoi naiset jauhamaan suolaa. Kun keskiyön jälkeen naiset kysyivät oliko suolaa tarpeeksi, Mysnigr oli jo joutunut ahneuden kouriin. Hän halusi vain lisää ja lisää. Mutta Fenja ja Menja jauhoivat enää vain hetken, kun meri nousi ja upotti laivat. Mereen syntyi suuri pyörre, jossa meri vajoaa myllyn silmään ja niin meri muuttui suolaiseksi.
Sanoisin, että ahneilla on... no, tiedätte kyllä minkälainen loppu.
© 1996-2004 Harmaasudet ry