Gripirin ennustus (A 1/00)

Eräänä päivänä Sigurdr lähti kohti äitinsä veljen, Gripirin, kartanoa uljaalla ratsullaan, Odinin 8-jalkaisen hevosen Sleipnirin Gran -varsalla, jonka Odin itse oli Sigurdrille lahjoittanut. Portilla seisoi Geitir, Gripirin palvelija, joka ohjasi Sigurdrin Gripirin puheille.

Kuningas Gripir toivotti Sigurdrin tervetulleeksi. Miehet puhelivat pitkään ja paljon valkean lämmössä maukasta sahtia nautiskellen. Aikaa kului ja pian Sigurdr päätti kysyä kysymyksen, jota oli tullut kuningas Gripiriltä kysymään.
"Ilmaise minulle, rakas eno, jos tiedät, mikä on oleva Sigurdrin elämän kulku?"

Gripir oli ihmisistä viisain ja lisäksi ennustustaitoinen. Kuningas mietti hetken ja lausui sitten:
   "Olet oleva kiitetyin auringon alla ja syntynyt kaikista kuninkaista korkeimmaksi. Olet antelias, et turhaa kultaasi pihtaa ja sanasi tulevat olemaan aina järkeviä ja ulkonäkösi jalo".
   "Viisaita ovat sanasi, mutta kyselenpä vielä", vastasi Sigurdr, "missä toimissa tulen ensimmäisenä menestymään poistuttuani mailtasi, arvon kuningas ja rakas enoni?"
   "Isäsi kuoleman kostat ensitöiksesi, sen jälkeen kaadat Hundingrin hurjat pojat. Voittajana tulet palaamaan kotiin", kertoi Gripir. Sigurdr mietti sanoja hetken ja uskaltautui sitten vielä kerran kysymään:
   "Kun kerran vielä tässä vilpittömästi puhumme, niin kerro, näetkö minun suorittavan vielä korkeimpia töitä taivaan alla?"
   "Yksin lannistat loistavan käärmeen Gnitaheirdin", vastasi Gripir. Sigurdr kummastui suuresti. "Kyllä, juuri sen ahnaan hirviön", vakuutti Gripir ja pienen tauon jälkeen jatkoi: "Muista, että kerron sinulle vain totuuden. Sinun kauttasi sitten saa surmansa kumpikin veli, Fafnir ja Reginn."
   "Tuostahan sitten vallan rikastun, jos kerran noin mahtavat miehet voitan. Mutta, ole ystävällinen, katso vielä kauemmaksi. Mitä elämänjuoksulleni siellä tapahtuu?" Sigurdr aneli.
   "Sinä löydät Fafnirin leposijan ja kokoat kaikki kauniit aarteet uskollisen ratsusi Granin ryntäille ja lähdet voitokkaasti matkaan Gjukin luokse..."

Sigurdr oli niin innostunut kuulemaan lisää, että unohti jo vallan puhelevansa kuninkaan kanssa. Silmissään pikkupojan into hän uteli, miten hänen elämänsä mahtoi jatkua Gjukin luota eteenpäin.
   "Kuninkaan tytär nukkuu tunturilla, haarniska hohtaa ja Helgi kaatuu. Miekallasi, Fafnirin surmalla, särjet panssarin", Gripir jatkoi.
   "Niin? Ja neito herää ja sanoo mitä?" hoputti innokas Sigurdr.
   "Hän selittää sinulle salaiset riimut, jotka jokainen haluaisi tietää. Hän myös opettaa sinulle kaikki ihmisten kielet ja elämän loitsut... Sinä onnekas!", tuhahti Gripir ja jatkoi: "Sieltä menet Heimirin luokse ja viihdyt hyvin hänen vieraanaan. Mutta tässä ovat nyt kaikki tietoni, Sigurdr, ole hyvä äläkä utele enempää."

Mutta Sigurdr ei uskonut kuningasta. Hän oli varma, ettei kuningas Gripir halunnut kertoa enempää, sillä hän näki jotain surullista.
   "Tiedän, että näet pidemmälle! Älä peitä mitään tietoa, oli se sitten hyvää taikka pahaa. Älä jätä kertomatta edes alhaisia tekoja, jos niitä teen!" Sigurd pyysi. Gripir huokasi ja sanoi:
   "Ei, mikään ei tule tahraamaan mainettasi. Niin kauan kuin tämä maailma kestää, sinun jalo ja hurja maineesi elää. Sinä pakotat minut kertomaan siis lisää. Muista, etten koskaan virka valheen sanaa ja sanon vain sen minkä näen... Sinun kuolemasi päivä on jo päätetty."
   "En halua harmia, vain neuvoja, ohjeita, sillä tulevani on päätetty ja haluan osata varautua senkin varalle", suostutteli Sigurdr Gripiriä jatkamaan.
   "Hyvä on. Siis kuuntele. Heimirin talossa asuu suorastaan lumoava tyttö nimeltään Brynhildr. Hän on Budlinin lujaluontoinen tytär".
   "Ja tämä liittyy minuun miten?" kiinnostui Sigurdr.
   "Älä keskeytä! Tämä Heimirin kaunis kasvatustytär riistää sinulta rauhan ja ilon. Et saa unta, et pysty ratkomaan asioita etkä tekemään mitään, jos et saa nähdä tätä kaunista tyttöä. Te kaksi vannotte kaikki mahdolliset valat, mutta liitto ei kestä. Vietät yhden yön Gjukin vieraana ja tyttö häipyy kokonaan mielestäsi", ennusti Gripir.

   "Mitä?! Väitätkö, että mieleni on niin ailahtelevainen, että unohdan kaikki rakkaalleni sanomani sanat yhdessä yössä?" Sigurdr nousi ylös raivostuneena iskien nyrkkiään pöytään.
   "Rauhoitu, hyvä mies ja istu alas, niin voin jatkaa tarinaa. Minähän sanoin, ettet saa keskeyttää minua", kuningas ärähti. Sigurdr istahti heti, sillä niin innokas hän oli jatkoa kuulemaan. Gripir jatkoi: "Syynä tähän on petos, Sigurdr. Grimhildr punoo julman juonen, jonka avulla hän naittaa sinut tyttärelleen. Solmit sukulaisuuden ja lankouden Gunnarrin kanssa naimalla Gudrunin. Sitten Grimhildr pyytää, että kosisit Brynhildriä goottien kuninkaalle, Gunnarrille ja sinähän lupaat tottakai lähteä matkaan."
   "Tästä ei voi seurata muuta kuin pahaa, jos kerran olen armaan neitoni ja rakkaani pettänyt", Sigurdr huokasi.
   "Te vannotte varmat valat ja sitten lähdette kolmisin matkaan, Gunnarr, Högni ja sinä. Sinä ja Gunnarr vaihdatte matkalla hahmon ja muodon."
   "Miksi ihmeessä? Taas jokin uusi petos, vai?" Sigurdr kummasteli.
   "Sinulla on Gunnarrin hahmo ja käytöstavat, mutta puhetaito ja ajatusvoima on sinun omasi. Kihlaat Heimirin kasvatin eikä kukaan estä tätä millään tavoin", kertoi viisas kuningas.
   "Ja kurjinta koko tarinassa on se, että saan kehnon maineen, vai? En pidä ajatuksesta, että johdan harhaan ylhäisen naisen!"
   "Älä nyt koko ajan keskeytä. Anna minun jatkaa", kuningas tuhahti.

"Lepäät siis neidon luona Gunnarrin hahmossa kolme yötä. Vaihdatte lopulta muodot takaisin omiksenne kotimatkalla. Sinä muistat valasi Brynhildrille, mutta vaikenet siitä ja annat Gudrunille avio-onnen aavistamatta sitä, että Brynhildr on loukkaantunut tästä ja punoo jo juonia ja janoaa kostoa. Hän menee Gunnarrin luokse ja kertoo, ettet pitänyt pyhänä valaasi, vaikka Gjukin poika sinuun koko sydämestäsi luottikin. Naista vaivaavat viha ja murhe ja siksi hän näin puhuu. Sinä et millään tavalla häpäissyt neitoa hänessä, vaikka vilpillä hänet voitittekin."

   "Mutta Gunnarrhan on viisas mies! Ja Gotthormr kuten Högnikin! Uskovatko he katkeraa naista ja yhtyvät vihaan? Punaavatko Gjukin pojat miekkansa lankonsa vereen? Vastaa, Gripir, vastaa!" huusi Sigurdr kauhuissaan ja lankesi polvilleen kuninkaan eteen rukoillen vastausta.
   "Gudrun on tunteva tuiman tuskan, kun hänen veljensä, sinun lankosi lyö sinut hengiltä. Tuon ihanan naisen elämä on oleva sen jälkeen loppuun saakka synkkä - ainoana syyllisenä siihen on Grimhildr. Mutta muista silti, ettei auringon alle ole syntynyt jalompaa urhoa kuin sinä, Sigurdr. Tämä tuokoon sinulle lohdun, jos muu ei siihen pysty. Nyt minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Jää hyvästi!" sanoi Gripir-kuningas.
   "Jää hyvästi! Ei mies kohtalolleen mitään voi. Uskon, että olisit varmasti ennustanut minulle valoisamman kohtalon, jos olisit siihen pystynyt. Jää hyvästi!"

Ja niin nousi Sigurdr jälleen Gran-ratsunsa selkään ja ratsasti pois kuningas Gripirin mailta.

Kertomus jatkuu seuraavassa Airuessa.

Völsungasaagan pohjalta

Tuntematon, 31.8.2000

Viimeksi muokattu: 4.4.2002