Freyr ja Gerda
Naiset koituvat loppujen lopuksi jokaisen miehen tuhoksi. Tämä tarina osoittaa, etteivät jumalatkaan olleet poikkeuksia.
Freyr oli komea ja älykäs jumala. Usein muut jumalat pyysivät häneltä neuvoa, kun eivät itse osanneet päättää, mitä tehdä. Hän oli haltioiden hallitsija ja asui yksin Alfheimissa - haltioiden maassa. Eräänä päivänä hän kiipesi Odinnin valtaistuimelle Hlidskialfnille Yggdrasilin oksilla. Freyr tutkaili hetken Midgardia, jossa ihmiset asuvat. Sitten hän katseli Asgardia, jossa muut jumalat olivat. Lopulta hän käänsi katseensa Jotunheimiin, jossa jättiläiset asuivat, ja huomasi siellä kauniin neidon Gerdan, joka tuli juuri ulos isänsä talosta. Neidon iho oli niin valkoinen ja kasvot niin kauniit, että niitten säteily valaisi koko ympäristön.
Freyr tuli alas Odinnin valtaistuimelta ja käveli kotiin, mutta ei saanut Gerdaa mielestä. Viikon hän oli syömättä ja nukkumatta, kunnes hän lopulta päätti, että hän saisi Gerdan omakseen. Hän kutsui paikalle uskollisen palvelijansa Skirnirin ja antoi hänelle yhdeksän kultaista omenaa, jotka kääpiösepät olivat valmistaneet. Freyr lainasi Skrinirille vielä hevostaan ja lähetti hänet kosimaan Gerdaa puolestansa.
Skrinirin matka oli vaarallinen ja pitkä, mutta lopulta hän pääsi perille Gymirin - Gredan isän - taloon. Hän pyysi neitoa vaimoksi isännälleen ja tarjosi kultaisia omenoita lahjaksi. Gerda ei kuitenkaan halunnut naida Freyria, joten Skirnir joutui lähtemään takaisin. Kun Freyr kuuli asiasta, suru valtasi hänet. Hän otti arvokkaan sormuksen Draupnirin ja antoi sen Skrinirille mukaan, lahjaksi vietäväksi. Näin Skrinir lähti taas kosimaan kaunista jättiläis-neitoa. Gerda kieltäytyi kuitenkin taas, ja jo toisen kerran Freyr joutui pettymään.
Haltioiden herra oli pitkään surun murtama. Lopulta hän antoi Skirnirille taikamiekkansa, joka lentää itse huotrasta ja täyttää taistelukentän verilöylyllä ja tuholla, jos sen kantaja näin toivoo. Freyr lähetti palvelijansa vielä kerran Jotunheimiin, käskynä tuoda Gerda hänen Alfheimiin. Skirnir suostui, mutta vaati saada Freyrin miekan kokonaan omakseen.
Kolmannen kerran Skirnir saapui Gymirin taloon. Hän pyysi vielä kerran Gerdaa Freyrin vaimoksi. Neito kieltäytyi ja nyt Skirnir uhkasi häntä Freyrin miekalla, joka peittäisi maan jäällä, ja jonka mahtava riimumagia tuomitsisi hänet ikuiseen suruun ja kärsimykseen. Myös jumalten viha lankeaisi Gerdan ja Gymirin päälle, jollei Gerda nyt suostuisi. Jotunheimin neidolla ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin suostua. Hän lupasi tulla Freyrin vaimoksi ja sanoi tapaavansa jumalan Barrin metsikössä yhdeksän päivän kuluttua.
Freyr iloitsi kuullessaan, että Gerda lopultakin suostui, eikä välittänyt siitä edes, että menetti miekkansa. Hän oli kuitenkin kärsimätön, eikä millään olisi jaksanut odottaa vielä yhdeksää päivää ja yötä, ennen kuin tapaisi Gerdan. Freyr valvoi jokaisen yön, ajatellen ainoastaan Gerdaa, ja lopulta kun aika koitti, hän tapasi neidon, johon oli rakastunut, ja he menivät naimisiin.
Freyr joutui kuitenkin luopumaan miekastaan, ja kun Ragnarök koittaa, joutuu hän aseettomana taistelemaan jättiläisiä vastaan. Hän onkin ensimmäinen jumala, jonka mahtava tulijättiläinen Surtr surmaa loimuavalla miekallaan.
© 1996-2004 Harmaasudet ry