Et Vintereventyr eli sinne ja takaisin
Et Vintereventyr oli levende rollespill (norjaa osaamattomille: Et Vintereventyr = talvinen seikkailu, tai kuten pelinjärjestäjät itse sanoivat, talvinen satu. levende rollespill = liveroolipeli) joka pidettiin Norjassa, Oslon liepeillä 19.-23.2.1997. Kyseessä oli siitä harvinainen peli, että osallistujia tuli Norjan lisäksi muistakin Pohjoismaista (eikä mikään ihme, kun Pohjoismainen kulttuurirahasto avusti ei-Norjalaisia matkakuluissa). Suomestakin lähti matkaan 14 henkeä (joista 9 Harmaasusia!).
Harmaasusien puolesta matka alkoi maanantaina 17.2.1997. Heti alkuun tuli pienoinen ongelma; matkaanlähtijöitä oli yhdeksän ja heillä kaikilla oli pinkka tavaraa, mutta käytössä oli vain kaksi pientä henkilöautoa. Pitkän ahtamisen jälkeen kahdeksan sutta (yksi oli myöhässä ja napatiin kyytiin myöhemmin) tavaroineen saatiin sullottua autoihin ja matka kohti Turkua alkoi.
Turusta Tukholmaan matkasimme lautalla ja sitten tiistai-aamuna lähdimme länteen päin. Matka sujui leppoisasti; naureskeltiin paikannimille Hölö ja Mörkö ja juotiin Hallonsodaa... Karttaa emme tietenkään vaivautuneet katsomaan, joten muutaman tunnin kuluttua löysimme itsemme satakunta kilometriä liian etelästä. Tämän välikohtauksen jälkeen kartta pysyi visusti esillä. Ajeltuamme joitakin tunteja pääsimme jo Norjan rajalle. Näin siis päädyimme huoltoasemalle örjessä. Ostettuamme kummallisia limsoja ja naposteltavia, jonotimme huoltoaseman ainoaan vessaan (se oli naistenvessa, sillä miesten vessa oli rikki). Sitten jatkoimme matkaa.
Ah, Oslo! Miten kaunis kaupunki se onkaan - jos vain onnistuu pääsemään pois kirotuista tunneleista, joihin ei voi olla eksymättä. Sähläiltyämme aikamme onnistuimme sitten pääsemään kukin tahollemme; minä Norjalaisen ystäväni luokse ja muut jo valmiiksi pelipaikalle. Seuraavana aamuna minäkin sitten päädyin sinne, joskaan en tietenkään ihan helpolla. Automme juuttui lumeen ja sitä sitten työnnettiin ja kiskottiin puolisen tuntia. Vaan olihan se helpompaa kuin Susilla edellisiltana; pelipaikalle johtava (muutaman kilometrin) mäki oli ollut niin jäässä, että autot oli pitänyt työntää vielä puolenvälin alapuolelta ylös.
Pelipaikka oli viehättävä. Alue oli laaja ja asuntoina toimivat mukavat mökit. Lämmittäminen kylläkin tuotti hankaluuksia, sillä se hoidettiin kaminoilla, joiden sytyttäminen kesti aikansa. Peli alkoi myöhään keskiviikkoiltana.
Pelimaailma oli Landet Bortenfor, jonka me sitten ristimme Satumaaksi. Siellä oli vallinnut ikuinen talvi jo viidentoista vuoden ajan. Ihmiset eivät olleet ainoa rotu; löytyi myös fauneja (jotka huvittelivat mm. heittelemällä lumipalloja ihmisten ikkunoihin), maahisia ja vaarallisia kissanaisia. Näissä sitten riittikin hämmästelemistä. Huvittava yksityiskohta oli mm. se, että ruoalle piti laulaa, ettei se pilaannu. Niinpä mekin vedimme iloisen "Porsaita äidin oomme kaikki" omenoille.
Itselläni ei pelissä paljoa tekemistä ollut (lukuunottamatta ruoanlaittoa ja jokailtaisia juhlia jossakin), kunnes lauantai-iltana ystäväperheemme kaksi jäsentä menetti muistinsa! Lähdimmekin heti perheemme kanssa hakemaan apua. Niinpä minä, 42-vuotias Milla Voka, päädyin juoksentelemaan pitkin ja poikin lumista maisemaa kuin mikäkin reipas parikymppinen. Kun sitten lopulta saimme selitettyä ongelmamme eräälle Vanhimmista, hän kertoi erään ilkeän velhon varastaneen ainakin yhdeltä muistot. Lisäksi saimme kuulla jotakin jostain runosta tai tarinasta, joka oli luettu ja jonka vuoksi muisti olisi saattanut mennä. Tämä tietysti aiheutti hirveän epävarmuuden ja hämmingin; juoksimme kuin päättömät kanat etsimässä velhoa tai runoa (loppuen lopuksi muistit palautuivat kun uhreja lyötiin mattopiiskalla). Pelin tärkein juoni oli selvittää, mistä talvi johtui ja mitä sille voi tehdä. Ilmeisesti tämä saatiinkin selville, vaikka meillä ei siihen tainnut mitään osuutta ollakaan.
Peli loppui lauantaiyönä ja sunnuntai vietettiin pakkaillen ja siivoten. Sitten tuli eteen uusi ongelma; yöpyminen. Norjalaisilla oli jonkinlaiset juhlat, joiden jälkeen olisimme kenties päässeet joidenkin oslolaisten luokse yöksi, mutta koskapa meidän olisi täytynyt nousta aikaisin ehtiäksemme vielä shoppailla Tukholmassa. Niinpä päätimme lähteä saman tien matkaan ja etsiä jokin yöpymispaikka matkan varrelta. Pysähdyimme jälleen örjessä (jonka miestenvessaa ei vielekään oltu korjattu) ja siitä matka jatkui Ruotsin puolelle.
Yöpymispaikkaa ei (tietenkään) löytynyt, joten päädyimme nukkumaan autoissa parkkipaikalla jossain Tukholman reunalla. Päivä kului ravatessa ympäri Tukholmaa (muutaman meikäläisen viikinkikrääsäostokset maksoivat yhteensä 900 kruunua - kauppias varmasti rakasti meitä!), kun taas omat rahani kuluivat levykaupassa (johon minun EI ollut tarkoitus mennä, mutta...) Tukholmasta tulimme lautalla Turkuun, josta ajoimme Helsinkiin ja sieltä kukin matkasi koteihinsa. Seikkailu oli ohi.
Kiitokset Yaroslaville, joka järjesti matkan ja ajoi toista autoa sekä toiselle kuskillemme Rimbolle!
© 1996-2004 Harmaasudet ry