Birka vuonna 1999 (A 2/99)
Kolme harmaasutta kävi tutustumassa Ruotsin merkittävimmän viikinkiaikaisen kaupungin, Birkan, raunioihin. Matkaan lähtivät Nina Talvela, Jukka Zitting sekä allekirjoittanut.
Birka on Ruotsin vanhin kaupunki. Se sijaitsi Björkön saarella Mälaren-järvellä noin 30 kilometriä nykyisestä Tukholmasta länteen. Kuten Jonni Lehtiranta kertoi Airueen numerossa 3/1997, tämä kaupunki oli Ruotsin tärkein kauppapaikka viikinkiajalla.
Birka oli erityisesti idänkaupan keskus. Siellä ostettiin Englannista tuotua tavaraa arabialaisilla hopearahoilla. Kaupungissa asui paljon käsityöläisiä, ja erilaisia käyttöesineitä tuotettiin suuria määriä. Enimmillään kaupungissa asui noin 1000 asukasta.
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin Birkan kaupunki syntyi, mutta se oli olemassa 800-luvun alkussa. Birka autioitui suunnilleen vuonna 975. Syytä kaupungin hylkäämiselle ei tiedetä. Viikinkiajan alussa Mälaren oli merenlahti, joka oli yhteydessä Itämereen sekä Tukholman kohdalta että etelämpänä Södertäljen kohdalla. Maan kohoamisen seurauksena eteläisempi väylä sulkeutui. Tämä huononsi merkittävästi kulkuyhteyksiä. Samoihin aikoihin alkoi arabialaisen hopean saanti idästä ehtyä. Ruotsin merkittävimmän kauppapaikan asema periytyi Sigtunalle. Voi olla, että Birka autioitui, koska se oli menettänyt taloudellisen ja poliittisen asemansa Sigtunalle. Muitakin teorioita on esitetty. Kaupungin autioituminen saattoi esimerkiksi olla seurausta pohjaveden pilaantumisesta.
Viikinkiaikaisia graffiteja
Lähdimme siis ottamaan selvää, miltä Birka näyttää vuonna 1999. Retki alkoi helatorstaina eli 13.5. Varhain aamulla ajoimme Helsingistä Turkuun, josta matka jatkui autolautalla Tukholmaan. Pystytimme telttamme Solnan leirintäalueelle, noin 10km Tukholman keskustasta pohjoiseen.
Perjantaina tutustuimme Historialliseen museoon (Historiska museet) Tukholmassa. Tämä museo osoittautui sangen mielenkiintoiseksi. Se esittelee nimenomaan Ruotsin vanhinta historiaa. Viikinkiaika tuli vastaan jo museon aulassa, jossa oli esillä neljä riimukiveä. Museon alakerta esitteli Ruotsia kivikaudella, pronssikaudella ja rautakaudella. Eräs hauska
yksityiskohta oli kopio leijonaa esittävästä patsasta, joka oli aikanaan seissyt Pireuksen satamassa Kreikassa. Vierailevat viikingit olivat "töhrineet" patsaan kylkiin riimuja. Ikävä kyllä teksti oli kulunut lukukelvottomaksi ennen kuin patsaan kopio oli tehty.
Museon toisessa kerroksessa oli suuri Birkaa esittelevä näyttely. Suurin osa näyttelyn esineistä oli löydetty Birkaa ympäröivistä haudoista 1800-luvun loppupuolella tehdyissä kaivauksissa. Monet esineet olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa siihen nähden, että ne olivat olleet noin tuhannen vuoden ajan maahan hautautuneina. Näytteillä oli esimerkiksi kokonaisina säilyneitä juomalaseja. Aikanaan ne olivat olleet ylellisyystavaraa, joka oli tuotu islamilaisesta maailmasta. Jonkun verran oli esillä myös esineitä, jotka oli löydetty itse muinaisen kaupungin alueelta. Nämä esineet antoivat varsin hyvän kuvan siitä, millainen paikka Birka oli aikoinaan ollut. Esimerkiksi keskeneräisiä luusta tehtyjä kampoja oli esillä monia, ja myös haudoista oli löydetty suuri määrä hienosti koristeltuja kampoja. Tämä kertoo toisaalta siitä, että viikingit huolehtivat ulkonäöstään, ja toisaalta siitä, että Birkan käsityöläiset valmistivat erilaisia käyttöesineitä suorastaan teollisessa mittakaavassa.
Seuraavaksi kävimme läpi näyttelyn, joka sisälsi lähinnä kirkollista taidetta ajalta ennen uskonpuhdistusta. Lopuksi tutustuimme museon kellarista löytyvään "kultahuoneeseen", jossa oli näytteillä suuret määrät eri puolilta Ruotsia löytyneitä kultaesineitä eri aikakausilta.
Vietimme Historiallisessa museossa niin paljon aikaa, että emme ehtineet käydä Keskiaikamuseossa (Medeltidsmuseet), kuten olimme alunperin suunnitelleet. Illalla kiertelimme Tukholman Vanhassa Kaupungissa ja kävimme "viikinkikrääsää" myyvässä kaupassa. Tästä kaupasta sai esimerkiksi valmiiksi väännettyjä rengashaarniskan lenkkejä kilon pusseissa.
Svarta jorden
Lauantaina aamulla lähdimme kohti Birkaa. Monen eksymisen ja harhaanajamisen jälkeen löysimme oikean tien, ja saavuimme Adelsön saarelle puolenpäivän aikoihin. Tämä saari sijaitsee aivan Björkön vieressä. Parkkeerattuamme automme lähdimme etsimään satamaa, josta laivat Björkölle lähtevät. Tien varressa oli pieni kyltti, jossa luki "Björkö Birka". Lähdimme seuraamaan pientä polkua, joka alkoi kyltin kohdalta. Käveltyämme karja-aitauksen ja pienen metsikön poikki löysimmekin laivalaiturin, joka sijaitsi todellakin "keskellä ei mitään". Laivan lähtöön oli sen verran aikaa, että ehdimme syödä lounasta läheisen kukkulan rinteellä. Edessämme aukesi kaunis ruotsalainen järvimaisema. Paikka olisi sopinut täydellisesti viikinkiaikaan sijoittuvan elokuvan näyttämöksi. Aurinko paistoi kirkaalta taivaalta. Tunnelmaa häiritsi ainoastaan räikeän keltainen Alepa-muovikassi sekä se, että meillä oli yllä modernit vaatteet.
Laivamatka Björkölle kesti noin varttitunnin. Olimme laivan ainoat matkustajat. Opastettu kierros Birkan raunioilla kuului laivamatkan hintaan. Lähdimmekin pienen ruotsalaisryhmän kanssa katselemaan paikkoja pian sen jälkeen kun olimme saapuneet.
Nykyisin Birka kuuluu Unescon maailmanperintö-listalle. Samalla alue on luonnonsuojelualue. Birkan ympäristössä suoritetaan jatkuvasti arkeologisia kaivauksia. Birka on ilmeisen suosittu turistikohde. Näimme siellä kymmenittäin muita turisteja, vaikka ei ollut edes sesonkiaika. Niemelle, joka viikinkiaikana oli veden pinnan alapuolella, on rakennettu kahvila ja pieni museo. Juuri tähän paikkaan laivat tuovat vierailijat.
Kaupungin taloista ei luonnollisestikaan ole jäljellä yhtään mitään. Talot olivat puuta, ne lahosivat ja sortuivat pian sen jälkeen kun kaupunki autioitui. Vuosisatojen ajan aluetta käytettiin peltona. Muinaisen kaupungin kohdalla on aivan tavallinen niitty. Tätä aluetta kutsutaan nykyisin nimellä "Svarta jorden". Nimi kuvaa paikaa hyvin, sillä maa todellakin on mustaa.
Vaikka taloja ei ole jäljellä, on paljon viikinkien rakentamaa kuitenkin nähtävissä. Kaupunginmuurista on jäljellä korkea maavalli. Muuri oli aikoinaan puoliympyrän muotoinen, se suojasi kaupunkia mantereen puolelta. Nykyisin muurissa on laaja aukko. Tästä kohtaa muuri on purettu viljelysmaan raivaamiseksi. Kaupungin eteläpuolista kallioista kukkulaa ympäröi pienempi muuri. Aikoinaan tämä paikka oli linnoitus. Birkan raunioiden ehkä vaikuttavin nähtävyys ovat laajat hautuumaat. Ne alkavat heti muurin ulkopuolelta ja ovat pinta-alaltaan paljon suuremmat kuin itse kaupunki. Erikokoisia hautakumpuja on Björkön saarella yli 3000. Suurin osa niistä on yhä tutkimatta.
Kolme seppää ja kuninkaan hautakumpu
Opas kertoi monista mielenkiintoisista löydöistä, joita oli tehty viimeisimpien kaivauksien aikana. "Svarta jordenista" oli löytynyt kuparinvalajan pajan rauniot. Paikalta löytyneet kupariesineet olivat selvästi kolmen eri käsityöläisen tekemiä. Vanhimmat olivat kaikkein hienoimpia, hieman uudemmat vähän huonompia ja uusimmat onnettomia tekeleitä. Ilmeisesti oppipojat olivat pärjänneet mestarinsa maineen turvin, vaikka eivät olleetkaan oppineet edeltänsä taitoja. Eräs turisti oli löytänyt linnoitetun kukkulan rinteestä kilven kuvun. Paikalla alettiin tehdä kaivauksia, ja löydettiin suuren talon rauniot. Mielenkiintoista tässä talossa oli, että sieltä ei löytynyt yhtään naisten töissä käytettyä työkalua. Sen sijaan löytyi paljon aseita. Ilmeisesti kyseessä oli "varuskunta", jossa kaupunkia puolustaneet sotilaat asuivat. Samoissa kaivauksissa löytyi myös nuolenkärkiä, jotka osoittivat joko ylös kohti linnoitusta tai alas eli linnoituksesta pospäin. Jotkut arkeologit ovat tulkinneet löydön todisteeksi hyökkäyksestä linnoitusta vastaan.
Kiipesimme oppaan johdolla linnoituskukkulan päälle. Sinne on pystytetty risti pyhän Ansgariuksen muistoksi. Ansgarius kävi käännyttämässä birkalaisia vuoden 830 paikkeilla ja uudestaan 852. Kukkulan päältä oli hyvä näköala moneen suuntaan. Opas kertoi, että kuningas oli aikoinaan elänyt Adelsön saarella. "Nuo kukkulat tuolla ovat hautakumpuja", hän sanoi ja osoitti Adelsön suuntaan: "Niitä ei ole tutkittu, mutta luultavasti niiden alle on haudattu kuninkaita". Se kukkula, jonka rinteellä olimme aiemmin päivällä syöneet lounasta olikin siis ilmeisesti kuninkaan hautakumpu.
Opastetun kierroksen jäljeen kiertelimme vielä pitkään omin nokkinemme katselemassa paikkoja. Birka osoittautui paitsi kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi, myös luonnonkauniiksi paikaksi. Seuraavaksi tutustuimme Birkan pieneen museoon. Museossa oli näytteillä melko vähän esineitä. Sen parasta antia oli pienoismalli, joka esitti osaa viikinkiaikaisesta Birkasta. Näytteillä oli myös monia viikinkiaikaisten laivojen pienoismalleja. Lähdimme Birkasta viimeisellä mahdollisella laivalla ja ajoimme takaisin Tukholmaan. Illalla kiertelimme vielä Tukholman Vanhassa Kaupungissa.
Sunnuntaina palasimme Suomeen väsyneinä, mutta onnellisina. Birka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Kannatti käydä Historiallisessa museossa ennen Birkan retkeä. Käynti museossa auttoi hahmottamaan, miltä kaupunki oli aikanaan näyttänyt. Retken suurin ongelma oli öiden kylmyys. Kun pakkasin tavaroitani edellisenä iltana ennen lähtöä huomasin, että makuupussini oli Jyväskylässä. Otin mukaan ohuen viltin. Niinä kolmena yönä jotka nukuimme Solnan leirintäalueella lämpötila oli nollan vaiheilla ja tuuli kovaa. Teltassa nukkuminen ei todellakaan onnistunut ilman makuupussia. Ensimmäisenä yönä nukuin auton takapenkillä. Toisena yönä päätin nukkua kunnolla ja varasin itselleni huoneen leirintäalueelta. Kolmantena yönä nukuin leirintäalueen keittiön lattialla. Kuulemma Nina ja Jukka eivät myöskään olleet saaneet kovin hyvin unta, vaikka heillä oli makuupussit. Tarinan opetus oli: älä koskaan lähde Ruotsiin telttailemaan toukokuun puolessavälissä.
© 1996-2004 Harmaasudet ry