Birka oli eräs tärkeimmistä Ruotsin viikinkiajan kaupungeista. Se sijaitsi noin 30 km nykyisestä Tukholmasta länteen sijaitsevalla Björkön saarella Mälar-järvessä.
Birkan olemassaolon ajankohdasta on hyvin vähän kirjoitettua tietoa. Tiedetään, että Ansgar matkusti Birkaan joko vuonna 829 tai 830, ja että Birkan haudoista on löydetty 700-luvun loppuun ajoitettuja esineitä. On mahdollista, että Björkön saarella on ollut asutusta jo monta sataa vuotta aiemmin, mutta suureksi kauppakeskukseksi se muuttui vasta tuolloin. Helgön (läheisen saaren) väki alkoi nimittäin muuttaa Birkaan parempien satamien ja puolustusmahdollisuuksien sekä lisätilan takia.
Birkaa ympäröi puoliympyrän muotoinen, kahden paaluvarustuksen väliin kasattu maavalli. Näin muodostunut muuri oli n. 7 metriä paksu ja n. 2 metriä korkea. Muurissa oli kuusi aukkoa, joiden päällä oli mahdollisesti puiset vahtitornit. Muuri päättyi eteläpäässä kukkulan päälle rakennettuun linnoitukseen. Veteen oli rakennettu paaluvarustus, joka esti laivoja pääsemästä Birkan edustalle.
Birkan pohjois- ja itäpuolella oli kolme satamaa; läntisimpänä Kugghamn (Koggien satama), idempänä Korshamn (Ristin satama) ja vielä kauempana Salviksgropeniksi kutsuttu ‘telakka’, jota käytettiin laivojen rakennukseen ja huoltoon. Heti muurin itäpuolella oli Hemlandeniksi kutsuttu hautausmaa, joka oli Björkön suurin. Saarella on n. 3000 hautaa, joista n. 1100 on tutkittu. Birkassa on ollut 900-luvun keskivaiheilla arviolta 1000 asukasta.
Itse kaupungin 30 aarin aluetta ei ole tutkittu kuin hyvin vähän, eikä rakennuksista tiedetä juuri mitään. On kuitenkin mahdollista, että talot noudattivat Sigtunassakin hiukan myöhemmin vallinnutta järjestystä. Rannan suuntaisena kulki kaupungin pääkatu, kuitenkin hyvän matkaa rannasta. Tämän kadun varrella oli kauppoja, niiden takana rannan puolella asuintaloja ja rannassa varastoja ja pajoja.
Viikinkien pakanallisen hautaustavan vuoksi tiedämme varsin paljon Birkassa käydystä kaupasta. Viikinkiajan alussa Arabialaisen kalifaatin koillisosista löydettiin rikkaita hopeaesiintymiä, ja Kalifaatissa käynnistyi varsinainen hopeakuume, jota voi hyvin verrata paremmin tunnettuun Klondiken kultakuumeeseen. Tällä hopealla käytiin kauppaa Kaspianmerellä ja Mustalla merellä; jokia pitkin se kulkeutui Venäjälle ja Birkaan. Ruotsin alueelta onkin löydetty yli 50 000 Arabialaista hopeakolikkoa. Birkan haudoista on löydetty jopa Kiinalaisen ja Bysanttilaisen silkin jäänteitä. Myös lasia on löydetty suhteellisen runsaasti, mutta sen lähdettä ei tiedetä. Suuri osa siitä lienee Persiasta, osa Egyptistä.
Euroopan puolelta Birkaan tuotiin keramiikkaa, vaatteita ja metallitöitä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Birkasta on löydetty enemmän Friisiläisiä kannuja kuin manner-Euroopasta ja Birkassa suhteellisen yleiset hopeiset ja pronssiset vaatekoristeet ovat hyvin harvinaisia kotimaassaan. Suuri osa vaatteista tuotiin Englannista ja Friisien mailta. Birkasta muualle kulkeutuneesta tavarasta on vähemmän tietoa, mutta ainakin Hedebyhyn vietiin rautaa ja Englantiin sekä Arabeille suuri määrä turkiksia, joiden onkin arveltu olleen Birkan tärkein vientituote.
Loppujen lopuksi Birka kuitenkin hylättiin. Nykyisen Tukholman kohdalla oleva salmi oli koko ajan madaltunut maan nousemisen seurauksena, ja varsinkaan uudemmat (ja suuremmat) laivat eivät enää päässeet Birkaan asti. Mantereen kaupan keskus siirtyi pohjoisemmaksi Sigtunaan ja itämeren kauppa Gotlantiin. Tästäkään ajankohdasta ei ole varmuutta. Paikalla vuonna 1060 käyneen piispa Adalvardin mukaan Birkassa ei ollut enää juuri mitään, ja hautalöytöjen joukossa ei ole yhtä ainutta 1000-luvulla lyötyä kolikkoa.
Birkan paikalla on nykyään aivan tavallinen niitty. Ainoat näkyvät todisteet kaupungin menneisyydestä ovat maavalli, hautausmaa, linnoituksen muurien rippeet ja läheiselle kalliolle myöhemmin pyhän Ansgarin kunniaksi pystytetty risti.
Tämä teksti on julkaistu Harmaasusien Rautapata-lehtisessä.