Aseista ja niiden vaikutuksesta
Tämän tekstin olisi tarkoitus valaista erilaisten aseiden käyttöä, ja sitä miten hyvin niillä läpäisee minkäkinlaisia panssareita.
Tälle tekstille on käyttöä siinä, että taisteluryhmäämme kuuluvien ja live-roolipeleihimme osallistuvien täytyy tuntea hieman varusteidensa toimintaperiaatteita, eikä hän voi vain sanoa, että koska hänellä on rengaspaita, se torjuu vaikkapa kaksi ensimmäistä iskua. Nyt siihen, että läpäiseekö ase haarniskan vaikuttavat moninaiset seikat, kuten iskun puhtaus (eli se, kuinka tasaisessa ja pitkässä linjassa ase haarniskaan osuu) ja osuman kulma. Myös haarniskan laatu ja ase vaikuttavat asiaan huomattavasti. Siksipä jokaisen, joka aikoo ottaa aseita tai haarniskan peliin tulisi lukea nämä kuvaukset. Tässä kerrotaan myöskin aseiden käytöstä, sillä näin niiden toimintaperiaate selvinnee paremmin.
Suurimmalle osalle ihmisistä ase merkitsi puunhakkaajan kirvestä, varstaa tai talikkoa. Ei niin etteivätkö he olisi koskaan nähneet miekkaa tai peistä, mutta he eivät sellaista itse omistaneet. Ei kannata turhaan väheksyä kirvestä tai varstaa. Osaavissa käsissä ja sopivan kokoisella joukolla ne ovat vaarallisia. Emme kuitenkaan aio keskittyä työkaluihin, joihin edelliset ilman muuta olisi luettava. Ase on esine joka on tehty varta vasten taistelua varten.
Aseet tekevät periaatteessa kahdenlaista vahinkoa, ne joko murskaavat tai viiltävät (johon lasken myös lävistävat). Vastoin kuin luulisi murskaava vahinko on huomattavasti yleisempää jopa yhden käden miekkoja käytettäessä. Ellei ase ole erityisen hyvälaatuinen se ei tahdo pysyä terässä. Oli aivan mahdollista että esimerkiksi haarniskoidut ritarit saattoivat ennemmin tuupertua väsymyksestä kuin kuolla haavoihin.
Keihäät
Keihäs on todellakin yleinen ase. Suurimmalle osalle ajan armeijoista keihäs on rivitaistelijan henkilökohtainen ase. Feodaaliyhteiskuntien armeijoissa lääninherrojen maalaisnostoväki oli yleensä varustettu tällä auttavalla aseella, ja kenties kirveillä tms. lähitaistelua varten. Keihäs oli juuri tälläiseen käyttöön yllättävän sopiva ase. Kun sitä käytettiin organisoituna joukkona se oli eritoten puolustusaseena suhteellisen hyvä. Voi tietenkin esittää huomioita siitä mitä arvoa yleensä oli varsin heikkomoraalisista nostoväen joukoista. Mutta nostoväki keihäin oli parempi kuin ilman keihäitä. Jos jätetään huomiotta armeijoiden osastot, mitä muuta hyötyä keihäästä on? Ensinnäkin pitää huomioida että nimekkeen "keihäät" alle kuuluu koko joukko erityyppisiä keihäitä. Tavallisin keihäs lienee heittokeihäs, jolle ei yleensä ole muuta käyttöä. Heittokeihäs olisi kenties sopivan kokoinen taistelua ajatellen muutenkin, mutta se särkyy helposti taistelussa. Heittokeihäät oli tehty niin kevyiksi että ne saattoivat mennä helpostikin rikki. Heittokeihään jälkeen tulevat varsinaiseen taisteluun tarkoitetut raskaammat keihäät. Näille aseille on useita nimiä kuten jahtikeihäs, mutta on tarkoituksen mukaista kutsua niitä yhteisnimityksellä kahden käden keihäät. Ne olivat jo niin raskastekoisia ettei niitä saanut miekalla kovinkaan helposti katkaistua. Lisäksi niissä oli yleensä erittäin voimakas terä, joka teki tälläisen aseen survaisusta vaarallisen. Haittapuolena kahdenkäden keihäissä oli jo kuten nimikin sanoo, ne vaativat kaksi kättä ja aika paljon taitoa yleensäkin. Kilvenkään käyttäminen tälläisen keihään kanssa ei ollut niitä helpoimpia asioita. Toisaalta taitava keihään käyttäjä onnistuu pitämään vastustajan sopivan matkan päässä ja silloin aika on hänen puolellaan. Vastustaja ei kykene vahingoittamaan häntä esimerkiksi lyömämiekallaan ja joskus keihäsmies sitten osuu. Näin siis teoriassa. Tosiasiassa olen alkanut pitää keihästä vaikeana aseena jonka torjumiseen on häiritsevän monta vaihtoehtoa. Olen lisäksi kuitenkin siinä uskossa että keihäs myös tarjoaa suuremman määrän vaihtoehtoja hyökkäysten toteutuksen suhteen kuin luulisi. Keihäs on kuitenkin hintaansa nähden varsin hyvä ase, ja siksi monet ammattisotilaat aina ritareihinkin asti käyttävät mielellään tätä asetta.
Kirveet
Kirves lienee kaikista aseista kansanomaisin. Tämän artikkelin alussa päätimme pidättäytyä kuitenkin erossa työkaluista ja keskittyä aitoihin aseisiin. Kirveiden kohdalla se ei ole niin valtavan helppoa. Kirveisiin nimittäin liittyy sellaisia työkaluja jotka aseinakin ovat vaikuttavan tehokkaita. Suurin osa lukijoista varmaan tunnistaa piilukirveen. Suuri usein kahdella kädellä lyötäväksi tarkoitettu ase tekee todella paljon vahinkoa osuessaan, mutta on todellakin hidas ja hankala käyttää. Joissain kulttuureissa on omia "traditioita", jos niin voi sanoa, kirven käyttöön. Jotenkin tälläinen "traditio" on liitetty esimerkiksi pohjanmiehiin. Tosiasiassa keihäs ja miekka olivat heillä yleisemmät aseet. Viikinkien kirveet tapasivat olla joko suuria tai sitten pienempiä heittokirveitä. Taisteluun tarkoitetut kirveet olivat yleensä kuitenkin yhdellä kädellä käytettäviä. Tälläinen kirves mahdollisti kilven käytön. Taistelukirveissä oli yleensä pidempi leikkaava terä kuin työkirveissä, ja muutenkin terä, samoin kuin koko ase oli raskaampaa tekoa. Toinen melko tyypillinen taistelukirves on noin puolitoistametrisellä varrella ja raskaalla, leveällä terällä varustettu kahden käden kirves. Tämä pelottava ase tekee aivan uskomatonta vahinkoa hyvin panssaroiduillekin henkilöille. Kirveen etuna oli että se ei ollut kallis. Kirves vaati yleensä miekkaa vähemmän työtä ja metallia. Mutta miekka on lisäksi kirvestä monikäyttöisempi. Tämän puutteen peittämiseksi joihinkin kirveisiin lisättiin hamarapuolelle vielä kapea terä jolla saattoi lävistää. Se lisää kirveen käyttömahdollisuuksia huomattavasti. Torjuvaksi aseeksi kirves ei ole erityisen hyvä, sen vuoksi kirvestä käyttävälle kilpi on ehdoton lisä. Muuten kirveessä ei ole niin kovin pahoja puolustuksellisia haittoja. Kirveen varren poikkilyöminen on tietenkin asia joka jokaisella käy mielessä kirvesmiestä vastaan taistelessa, mutta se on todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Hyökkäyksellisiä haittoja kirveessä tosin on. Jos kirveessä ei ole piikkiä terän lisäksi lyöntivalikoima jää häiritsevän alas. Se tekee kirveestä helposti ennakoitavan. Pelkillä viiltävillä iskuilla on suhteellisen turha lähteä taistelemaan hyvää metallihaarniskaa vastaan. Jos kirveessä taasen on piikki, se lisää kirveen tehokkuutta huomattavasti. Lävistävät iskut toimivat esimerkiksi rengashaarniskaa vastaan paljon paremmin kuin viiltävät. Hyvin tehty taistelukirves on ase jolla kykenee monenlaisiin iskuihin. Hyvässä taistelukirveessä on kunnollinen terä, päässä piikki lävistämistä varten ja terää vastapäätä "nokka" raskaiden haarniskoiden murjomiseen. Tälläisiä kirveitä tekevät vain spesialistit spesialisteille, joten niitä on hankala saada. Aseiden laatu silti on tavallista parempi.
Nuijat ja Vasarat
Ihmiskunnan ensimmäinen ase on lienee ollut yksinkertainen nyrkki-iskuri. Siitä on kehitys kulkenut toiseen asteeseen, joka on nuija. Nuijilla on siis tavattoman pitkä historia aseena, jos nuijaksi ajatellaan mitä nyt sattuu keppiä jota käytetään lyömiseen. Kunnollinen nuija on kuitenkin kaukana puukepistä. Asiallisesti aseeksi tehty nuija oli kokonaan metallinen suhteellisen lyhyt ase jossa oli raskas metallinen pää. Yleensä nuijan päässä oli nystyröitä tai se oli muuten valmistettu siten että iskun voima kohdistui pienemmälle alalle. Nuijan käyttötarkoitus on tietenkin iskeä murskaavia iskuja. Siksi nuijassa ei yleensä ollut esimerkiksi piikkiä lävistämistä varten, eikä sillä kyennyt viiltämään mitään. Mutta murskaaviin iskuihin nuija oli hyvä. Monia haarniskoita vastaan murskaavat iskut olivat sinänsä tuottoisampia kuin esimerkiksi viiltävät. Etenkin näitä kahta "vahinkotyyppiä" verratessa nuija oli erityisen tehokas juuri rengashaarniskoita vastaan. Eräs toinen, juuri rengashaarniskoita vastaan kehitetty ase on eräänlainen puunuija, jonka kärjessä on pitkä ja kapea piikki, jolla lävistää helposti vähänkin isommista renkaista tehdyn rengaspanssarin. Rengashaarniskan huonoina puolina hinnan ja valmistamisen vaikeuden lisäksi, oli että se antoi periksi iskuille. Kun toisaalta tämä mahdollisti sen että viiltävät iskut eivät kyenneet aivan niin hyvin pureutumaan kuin joustamattomaan haarniskaan. niin toisaalta vaikka haarniska säilyisikin ehjänä, suuri osa iskun voimasta siirtyy silti kohteeseen. Murskaavilla aseilla on siis täysin mahdollista jopa murtaa luita vastustajalta ilman että tämän rengashaarniska edes menee rikki.
Lyömämiekka
Tätä asetta kutsutaan myös pitkämiekaksi, mutta itse pidän lyömämiekka-nimitystä parempana. Lyömämiekka on vähänkin rikkaampien ammattisotilaiden perusase. Sitä saa ostaa lähestulkoon kaikista pienemmistäkin asutuskeskuksista. Se on myöskin suhteellisen halpa, mutta näiden yleisten aseiden laatu vaihtelee huimasti. Lyömämiekka on kompaktin kokoinen, normaalisti noin metrin mittainen. Lyömämiekalle on tunnusomaista että se on tarkoitettu lähes poikkeuksetta käytettäväksi yhdellä kädellä. Yleensäkin miekat ovat kevyempiä kuin ulkonäkö antaisi olettaa. Käytännössä lyömämiekka on suhteellisen hyvä ase. Sopivan pitkänä se soveltuu kohtalaisen hyvin viiltäviin lyönteihin ja sopivan lyhyenä se on jotenkuten käyttökelpoinen lähitaistelussa. Lyömämiekka on jotenkuten kätevästi siirrettävissä oikealta vasemmalle ahtaassakin tilassa. Lyömämiekan iskuvoima on suhteellisen hyvä. Erityisen tehokas se on nahkahaarniskoita vastaan. Raskaampia metallihaarniskoita vastaan lyömämiekka menettää hieman tehoaan. Huonoimmin se pärjää kenties hyvälaatuista rengashaarniskaa vastaan. Rengashaarniskan viiltäminen on vaikeampaa kuin luulisi ja toisaalta lyömämiekassa ei välttämättä ole sellaista iskutehoa jolla aiheutettaisiin murskaavaa vahinkoa.
Lyhytmiekka
Lyhytmiekka on nimensä mukaisesti lyhyt. Kaikki Asterixia lukeneet tunnistavat lyhytmiekan roomalaisena gladiuksena. Lisäksi että miekka on lyhyt sen terä on hyvin leveä, siksi jotkut sotkevat lyhytmiekan ja leveämiekan nimitykset keskenään. Tavallisen lyhytmiekan lisäksi tähän tyyppiin voidaan myös laskea seax, yksiteräinen ase, jossa harvemmin oli väistimiä. Lyhytmiekka on suhteellisen hyvä ase. Sillä ei kenties ole erityisen helppo torjua, mutta se on valtavan hyvän kokoinen. Lyhytmiekkaa kykenee helposti käsittelemään ahtaissa lähitaisteluissa. Torjumiseen voi käyttää kilpeä tai toista miekkaa. Asetelma lyömämiekka toisessa ja lyhytmiekka toisessa kädessä on osoittautunut aika vaaralliseksi vihollisille. Lyhytmiekka on yleinen ja melko helposti saatavilla oleva yksinkertainen ja kestävä ase. Sillä tuskin murskaat mitään, mutta viiltäviin ja lävistäviin iskuihin se on hyvä yhdistelmä miekkaa ja tikaria.
© 1996-2004 Harmaasudet ry